SØRREL

Veli

Aria seisoi ryhdikkäästi isäni edessä. Hänen vaaleanpunaisiksi värjätyt hiuksensa olivat nutturalla ja vihreätk kirkkaat silmät välttelivät katseitamme.

Talossa istuivat myös Edward ja Trevor, jotka seuraavaksi tärkeimpiä lauman hierarkiassa olivat. Loogisesti heidänkin piti tietää kaikista tämän pelilaudan nappuloista, muuten jäisimme jälkeen muista pelaajista. Yhdessä siispä istuimme meidän ruokapöydän ympärillä. Odotimme sormet ja kädet ristissä kärsivällisesti Arian kertovan itsestään, mutta hän selvästi ei tiennyt mistä aloittaa. Selityksiä selityksien jälkeen. Minulla oli erittäin hyvä idea siitä, mitä muut nyt ajattelivat. He olettivat Arian olevan Sorrelin kaltainen voimakas olento, koska miksi muuten tällainen kiltti tyttö auttaisi sellaisti hirviötä. Hirviö hän tosiaan saattoi olla joidenkin standardien mukaan, mutta jostain syystä en aina nähnyt sitä välillä pilkottavaa puolta Sorrelissa, kun katsoin niihin surullisiin erivärisiin silmiin. Enkä nähnyt mitään hirviötä myöskään Ariassa, hän saattoi olla välinpitämätön muttei satuttaisi ketään. Kukaan pöydässä ei sanonut mitään, koska nämä oletukset olivat selvät jokaiselle meistä myös Arialle. Jos Aria sitten olikin samanlainen kuin Sorrel, siinä voisi käydä kuten aiemmin. Pidimme siispä tilanteen rauhallisena. Tyttö saattoi olla muuta kuin ihminen, mutta asiasta puhuminen oli selvästi vaikeaa. En tahtonut katsella hänen takerteluaan näin pitkään. Voisin yrittää nostaa paineita?

"Haluaako joku juotavaa? Keitänkö kahvia?" kysyin vaisusti. Yritin rikkoa tilannetta edes hieman, kunnes Aria aloittaisi viimein aiheen välttelyn. Pöytä pysyi kuitenkin hiiren hiljaa, joten itsekin hiljennyin taas. Olemukseni suorastaan kipristyi niin pieneksi kuin mahdollista. AH, niin kiusallista. Anteeksi Aria, en onnistunut auttamaan. Nostin punastuneen pääni ylös ja hän katsoi minua nyt suoraan silmiin. Tämä hymyili minulle kiitollisen näköisesti, joten oloni helpottui. Ehkä minusta oli sittenkin vähän apua. Päätin väläyttää ystävällisen hymyn takaisin, jos hän vaikka viimein rohkaistuisi. Mikäli hän joutuisi pahaan paikkaan laumani kanssa, minun pitää olla tänään Arian puolella. Hän tuli tänne kanssani kuten Sorrel vähän aikaa sitten, eikä heistä kumpikaan tahdo vaikeuksia meidän kanssamme. En anna tässä käydä samoin kuin Sorrelille! Viimein Aria päästi pitkän ulos hengityksen ja aloitti:

"Tulin siis kertomaan kuka todella olen. Lily sanoi, että muuten en pääsisi Trevorin puheille. Uskon kuitenkin epäilyistänne huolimatta, että omaamme osittain samoja toiveita."

Nojauduimme kaikki muut kuuntelemaan yhtäkkiä itsevarmuutta uhkuvaa Ariaa. Trevor puolestaan näytti kurtistavan kulmiaan ja vaikutti mietteliäältä. Ai niin, sen tappelun jälkeen he puhuivat jostain keskenään. Nyt olen utelias, mitä Aria itse toivoi. Miten se liittyi meidän toiveisiimme? Isä vain nyökkäili hyväksyväisesti, kun odotti jatkoa.

"Ollakseni täysin rehellinen kanssanne, minun kaltaiseni tunnetaan sanalla druidi. Meitä esittäviä outoja hippikultteja on paljon, mutta oikeilla druideilla on oikeita yhteyksiä kaikkeen elävään. Pystymme ikään kuin lukemaan luontoa ja kirjoittamaan sitä uudelleen", hän nyt hymyili omahyväisesti tavalliseen tapaansa. Tämä puoli hänestä toi mieleen sen päivän koulussa, kun hän otti minusta ja Sorrelista valokuvia ruokalassa. Aria oli kyllä yhtä monimutkainen luonne kuin Sorrel ainakin minua mutkikkaampi. En yhtään tiedä, mitä he kaksi ajattelevat. Ariasta nimittäin huokui tiettyä määrätietoisuutta sekä rehellisyyttä, mutta kuitenkin joku kertoi minulle että hän on itsekeskeinen persoona. Ehkä tuomitsin liian nopeasti. Aria risti nyt kätensä ja katseli meitä vuorotellen:

"Meitä druideja on vain muutama, joten tahdoin päästä juurilleni ennen kuin on liian myöhäistä. Näyttäisi nimittäin siltä, että täällä lähellä on joskus sijainnut kylä. Siinä kylässä asui minun esi-isäni, joka jostain syystä ei oppinut druideille eteenpäin siirrettäviä taitoja. Sukuni suuret yhteydet luontoon ja voimamme alkulähteeseen katkesivat, koska kukaan ei ollut selittämässä hänelle todellisia taitojamme. Tulin selvittämään, mitä silloin tapahtui näillä main ja nyt teidän ansiostanne olen saanut suurimman johtolankani! Poika, jonka todellista ikää emme tiedä, jonka silmät hohkaavat punaisina jonka edessä mahtava alfakin joutui polvistumaan. Minun on siispä selvitettävä Sorrelista kaikki mahdollinen. Hän on saattanut, jopa asua siinä muinaisessa kylässä johon minun sukuhistoriani loppuu. Sen verran on varmaa tähän mennessä, ettei hän ole ihminen."