William Grindelwald [HP & FB ff)

luku 2. rohkelikon oleskeluhuone

"Anteeksi, voisitko ojentaa kanankoipia?" Will sanoi jollekkin punatukkaiselle pojalle, joka istui Harrya vastapäätä.

Poika ojensi kanankoipikulhon ja jatkoi sitten tuijotustaan.

"Kiitos."

Muutaman minuutin kuluttua Will kohotto taas katseensa.

"Olet katsellut minua jo aika kauan tuolla tavalla, onko jotain asiaakin?"

Poika näytti hämmentyneeltä, kunnes näytti saavan puhekykynsä takaisin.

"Oletko sinä todella Grindelwaldin poika?" hän puuskahti.

Harryn vieressä istuva tyttö pyöräytti silmiään. "Ei voi olla totta, Ron. Luuletko todella että se olisi mahdollista? Grindelwald on varmaan satakaksikymmentä vuotias, ja William on yksitoista!" tyttö sanoi ja vilkaisi Williä ikään kuin tukea hakien.

"No melkein. Sataneljätoista", Will sanoi virnistäen.

"Niin! Luultavasti William on hänen lapsenlapsensa, tai jotain sinne päin", hän jatkoi.

"No oikeastaan olen hänen lapsenlapsenlapsensa. Minun äitini, Maddison Grindelwald oli hänen lapsenlapsensa. Eli siis Grindelwaldin tyttären Harlee Grindelwaldin tytär", William sanoi.

"Ahaa.." tyttö vastasi, mutta näytti tajuavan vain puolet. "Mielenkiintoista. Voit kertoa enemmän oleskeluhuoneessa, jos haluat. Minä olen muuten Hermione Granger", hän lisäsi hymyillen ja sujautti kätensä Harryn selän takaa Willille.

Will tarttui siihen. "Kiva tavata."

"Ja tuo tuossa on Ron Weasley", Hermione lisäsi ja nyökkäsi vastapäätä istuvaa punatukkaista poikaa päin, joka yritti tunkea parhaillaan suuhunsa hieman liian ison näköistä lihapullaa.

Will hymily Ronille, ja tämä nyökkäsi vastaukseksi.

Will kuuli muiden ensiluokkalaisten kuiskuttelevan muutaman metrin päässä heistä, ja kaikista heihin päin tulevista vilkaisuista päätellen ei ollut epäilystäkään mistä he puhuivat. Will näki Harry, Ronin ja Hermionen ilmeistä, että hekin olivat kuulleet.

Will nousi ylös. Hän käveli ensiluokkalaisten luokse ja suoristi selkänsä täyteen pituuteensa. Will
oli epätavallisen pitkä yksitoistavuotiaaksi, joka sai hänet näyttämään ainakin vuoden vanhemmalta.

"Jos teillä oli jotakin asiaa, tulkaa vain toki sanomaan", hän sanoi kylmimmällä ääneellään.

Ensiluokkalaiset näyttivät kauhistuneilta, ja pöydistä kuului tiskahtelua. Will loihti kasvoilleen ivallisen hymyn. "Niin arvelinkin", hän sanoi ja lähti kävelemään takaisin omalle paikalleen.

Silloin hän huomasi Dumbledoren läpitunkevan tuijotuksen opettajien pöydästä. Sinisten silmien katse oli tulkitsematon.

Will avasi suunsa kuin sanoakseen jotain, mutta sulki sen tajuttuaan olevansa ainakin kymmenen metrin päässä Dumbledoresta.

Hän istui kiusaantuneena paikalleen, äskeisen itsevarmuuden täysin menettäneenä.

"Onko kaikki hyvin?" Harry kysyi.

"O-on.." Will sanoi yrittäen luoda kasvoilleen jonkinlaisen hymyn, siinä kuitenkaan paremmin onnistumatta.

Harry käänsi päänsä pois ja syventyi taas keskusteluun Hermionen kanssa.

William katsoi ruokaansa, mutta hänellä ei ollut enää nälkä. Kun Dumbledore katsoo minua, näkeekö hän minussa hänet? Will ajatteli. Hän oli nähny joitakin kuvia Grindelwaldista, mutta suurimmassa osassa ei näkynyt kasvonpiirteitä kovinkaan hyvin.