William Grindelwald [HP & FB ff)

luku 9. sovinto :)

Willin nk.

Will makasi sairaalasiivessä. Oli kulunut päivä siitä, kun hän oli herännyt karmaisevasta unestaan. Dos, Harry ja muutamat muut olivat käyneet katsomassa häntä aiemmin päivällä, mutta nyt Will oli yksin. Matami Pomfrey oli halunnut pitää hänet yön sairaalasiivessä, vaikka ranne olikin jo parannettu. Will ei käsittänyt miksi. Se saattoi tosin johtua unesta, sillä Will oletti, että ei ollut normaalia nähdä unia, jotka saavat sinut huutamaan kivusta.

Hän makasi tikkusuorana kädet vatsan päällä ja katseli kattoa. McGarmiwa oli kehottanut Willia nukkumaan, mutta hän ei saanut unta. Unen tapahtumat vilisivät hänen mielessään. Varjo oli muuttunus Theodosianiksi. Tarkoittiko se, että häneen ei voinut luottaa?

Mutta varjo oli muuttunut myös Harryksi ja Dumbledoreksi, ja heihin hän ainakin tiesi voivansa luottaa.

Onneksi oven avautuminen sai Willin ahdistuneet ajatukset palaamaan takaisin maan pinnalle. Dumbledore käveli sisään, ja tämän sinisten silmien katse paistoi sekä huolestuneisuutta että uteliaisuutta.

"Hei William. Olen pahoillani, etten ole ehtinyt tulla aikaisemmin", Dumbledore sanoi ja istui sängyn vieressä olevalle jakkaralle. Will katsoi häntä ilmeettömänä.

"Miksi sinun olisi edes pitänyt tulla?" hän kysyi jämäkästi.

Dumbledore näytti hämmästyneeltä, mutta Will ei tiennyt, oliko hämmästys aitoa. "Totta kai minun olisi pitänyt! Sinähän olet kouluni oppilas, ja lisäksi minulle sukua." Kun Will ei vieläkään näyttänyt vakuuttuneelta, hän jatkoi: "Haluisitko puhua siitä mitä unessasi tapahtui?"

Will epäröi, mutta terve järki vei voiton. Hänen täytyi puhua unesta jollekulle, muuten hän tulisi hulluksi.

Will kertoi kaiken. Sen, kuinka varjo oli jahdannut häntä, kuinka se oli muuttunut Dosiksi, ja tämän karmaisevan ilmeen. Hän kertoi, että varjo oli yrittänyt ottaa hänet hallintaansa, mutta oli hädin tuskin kyennyt. Sitten hän kertoi omituisesta mustasta usvasta, ja polttavasta kivusta joka oli levinnyt luihin ja ytimiin. Hän myös kertoi ranteesta.

Willin lopetettua Dumbledore oli kääntänyt kasvonsa kohti lattiaa. Kun hän nosti katseensa, Will näki, että tämä näytti mietteliäältä. Hänen katseensa oli sumea ja etäinen, aivan kuin se olisi katsellut jotakin, jota Will ei voinut nähdä.

"Onko sinulla mitään hajua, mikä se oli? Tai mitä uni tarkoitti?" Will kysyi epävarmasti.

Dumbledore pudisti hitaasti päätään. "Ei, eipä taida olla... Se kuulosti kuitenkin jonkinlaisen pimeän taikuuden aikaanssannokselta", hän jatkoi.

Will henkäisi. "Kenties Voldemortin?"

"Ei, en usko, että Voldemortin."

William tunsi jostain syystä olevansa hieman pettynyt, mutta sivuutti sen ja kysyi: "Entäs miten se on mahdollista, että unessa tapahtuvat asiat tapahtuivat samaan aikaan myös oikeasti? Niin kuin ranteeni?"

Dumbledore oli hiljaa pitkän aikaa. Will ehti jo luulla, että tämä oli uponnut niin syvälle omiin ajatuksiinsa että oli unohtanut vastata, tai ei ollut kuullut ensinkään, kun Dumbledore avasi suunsa. "En tiedä Will, en kerta kaikkiaan tiedä", hän tunnusti. Hän nosti katseensa, ja Will näki niistä paistavan surun. "Sen sijaan tiedän, että se ei ainakaan tarkoittanut mitään hyvää."

Dumbledore ilmeisesti vaistosi, ettei Will aikonut vastata, sillä tämän sanottuaan hän nousi ylös.

"Nähdään myöhemmin, William. Kiitos kun kerroit tämän minulle", hän sanoi nyökäten. Sitten hän lähti kävelemään kohti sairaalasiiven ovia, ja jätti taas Willin yksin omien, hirvittävien ajatustensa seuraan.