William Grindelwald [HP & FB ff)

luku 16. Varjo.. jälleen.

Williamin nk.

"Entä sinä, Will?"

William nosti nopeasti katseensa. Hän ei ollut oikein kuunnellut, mistä Dos ja Lilia olivat puhuneet, ja nyt tytöt katsoivat häntä odottaen.

"Ai.. Niin mitä?" Will kysyi käännellen katsettaan heidän välillään.

"Mikä on hulluin asia, mitä olet kuullut lähisukulaisillesi tapahtuneen?" Lilia kysyi uudelleen. Hän mietti, miten he olivat päätyneet tälläiseen puheenaiheeseen, mutta hymähti iloisena siitä, että pystyi kerrankin osallistumaan keskusteluun.

"No näitähän riittää. No ainakin olen kuullut, että ministeriö kidnappasi isoäitini tämän ollessa kolmetoista", Will sanoi. Lilian suu loksahti auki, ja tämä kohotti kulmakarvojaan. "Todellako?"

"Ilmeisesti. He kiduttivat häntä, jotta saisivat tietää Grindelwaldin suunnitelmista", hän jatkoi katkerana. Dos henkäisi hiljaa, ja Lilia kurtisti kulmiaan vihaisena.

"Kolmetoistavuotiasta? Kuka tekee noin?" hän sanoi ja pudisti päätään.

"En tiedä. Lisäksi isoäiti yritti animaagiksi transformaatiota olleessaan joku vähän päälle kaksikymppinen, mutta se epäonnistui, ja hän päätyi animaagimuodossaan melkein tappamaan koko salillisen ihmisiä. En tiedä, miten he saivat sen hallintaan. Hänen animaagimuotonsa on nimittäin lohikäärme", Will kertoi, saaden Lilian tuijottamaan häntä yhä kiinnostuneempana.

"Vau. Danielin suojelius on myös lohikäärme", Lilia lisäsi innoissaan. Will nyökkäili hitaasti omissa ajatuksissaan.

"Isoäidille on kylläkin tapahtunut vaikka mitä hullua. Hän asui seitsemäntoistavuotiaaksi asti Nurmengardissa, kunnes pääsi viimenkin Tylypahkaan ja kävi koulun neljässä vuodessa", Will kertoi. Hän ei ollut tavannut Harlee Grindelwaldia kuin vain muutaman kerran, ensimmäisen silloin, kun hän oli ollut yksivuotias, josta hän ei muistanut mitään. Harlee asui Norjan vuoristossa pienessä mökissään kielekkeellä, josta näki kauniiseen laaksoon. Mökin takana oli metsä, jossa Will aina rakasti leikkiä. Hänen äitinsä oli kertonut suurimman osan asioista, jotka hän tiesi isöäidistään, sillä Maddison oli asunut myös täysi-ikäiseksi asti Harleen luona Norjassa. Hän oli käynyt koulun Beuxbatonssissa, mutta kesälomalla oli ollut varmaankin niin paljon aikaa, että Harlee oli ehtinyt kertoa hänelle runsaasti tarinoita. Will ei kyllä tietenkään tiennyt, mitkä tarinoista olivat todellisuidessa totta tai oliko niitä hieman muokattu, mutta mielenkiintoisia ne silti olivat.

Hän ei ollut ajatellut näitä asioita kuukausiin. Tylypahka ja muut ongelmat olivat vieneet hänen kaikki ajatuksensa, ja tuntui oudolta muistella kaikkea tuota heidän nykyisen tilanteensa huomioonottaen.

"Entä-" Lilia oli sanomassa, mutta lause jäi kesken, kun huoneen ovi avautui. Carlyn pää ilmestyi ovensuuhun.

"Meidän pitäisi puhua", hän sanoi. Kolmikko vilkaisi toisiaan tyytymättöminä.

"Mutta me juuri keskustelimme,-" Lilia aloitti, mutta hänen puheensa katkaistiin taas.

"Jospa nyt vain tulisitte", Carly jatkoi ärsyyntyneenä, ja vastausta odottamatta sulki oven. Will nouse ylös, ja hetken suostuttelun jälkeen myös Lilia ja Dos suostuivat liikumaan.

He olivat olleet täällä nyt muutaman päivän. Jopa Daniel oli alkanut tottua heidän läsnäoloonsa. Seuratessaan Carlya keittiöön Will kuitenkin mietti huolissaan, että heidän pitäisi jo lähteä. Tähän mennessä ei kuitenkaan ollut näyttänyt siltä, että heitä oltaisiin päästämässä mihinkään.

Keittiössä Diana ja Daniel istuivat pöydän ääressä. Diana kurtisti kulmiaan Lilialle, ja lopulta viittoi tätä lähtemään. Lilia näytti siltä kuin olisi aikonut vastustella, mutta peruutti lopulta ulos huoneesta.