William Grindelwald [HP & FB ff)

luku 12. telttailemassa

Joo tota noin, unohdin kokonaan tässä luvussa alaikäisten taikuutta koskevat lait, mutta unohdetaan se...

Ja jostakin kumman syystä kolmosluku oli draftina, joten jouduin julkasemaan sen uudestaan. Hienoa työtä, Wattpad...

Williamin nk.

Will katseli Dosia epäuskon vallassa. Lähteä? Hänen mukaansa?

"M-mutta sinullahan on... Koulutus kesken ja kaikkea-" Will yritti.

"Ja sinullako ei? Ihan oikeasti Will. Minä tulen mukaan, halusit tai et. En voi päästää sinua yksin", tyttö sanoi lempeästi, ja Willin oli myönnettävä, että tämä oli oikeassa.

"Dos", Will aloitti.

"Will."

"Sinä olet paras ystävä, jota voisin ikinä toivoa."

Dos näytti hetken hämmästyneeltä, kunnes kaappasi Williamin syleilyynsä.

Will rutisti takaisin, ja kesti melkein minuutti, kunnes ensiluokkalaiset irrottautuivat toisistaan.

"Mutta sinä tarvitset tavarasi", Will tajusi yllättäen. Vasta nyt Doskin näytti tajuavan sen.

"Voi ei! En minä voi takaisinkaan mennä, mitä muut sanoisivat jos lähtisin sieltä reppu selässä?" Dos sanoi epätoivoisesti. William mietti hetken, kunnes keksi:

"Tulejo!" hän huudahti taivaalle vetäistyään sauvansa esiin. Theodosian vilkaisi Williä hämmentyneenä, mutta Will kehotti häntä odottamaan.

Hetken kuluttua kasa tavaroita lensi alimman kerroksen ikkunasta ulos. Dos katseli epäuskoisena, kun tavarat läsähtivät maahan heidän eteensä.

"...Oho. Vau", Dos virkkoi ja naurahti. Hän otti tavaransa maasta ja työnsi ne reppuunsa. "Kiitos. Muuten, Will- avasitko sinä tuon oven?"

"Eipä kestä. Ja avasin. Mutta nyt meidän täytyy mennä", Will vastasi ja lähti kävelemään kohti porttia. Dos julksi hänen peräänsä.

Porteilla Will pysähtyi, ja katsoi ylös.

"No, mitäs nyt tehdään?" Will huokaisi. Portit olivat nimittäin kiinni.

"Kiivetään yli?" Theodosian ehdotti.

"-no, tuota..." Will takerteli. Ehkäpä se ei ollut kovinkaan hyvä ajatus.

"No joo, tiedän, se ei ole kovinkaan fiksua."

Silloin Will sai idean.

"Nyt tiedän! Pidä kiinni repustasi, että se ei putoa", Will huudahti ja, vastausta odottamatta jatkoi: "Siipirdium Lentiusa!"

Dos otti äkkiä kiinni reppunsa olkaimista, kun se alkoi yllättäen kohota. Will nosti sauvaansa ylemmäs, ja pian Dos oli portin tasolla. Hän liikutti tytön hitaasti mutta varmasti portin yli, ja sen jälkeen takaisin maahan. Will ei ollut huomannut pidättävänsä hengitystään, mutta huokasi helpotuksesta, kun Dosin jalat osuivat turvallisesti maan kamaralle.

"Nyt minä", Will sanoi ja oli jo avamaassa suutaan loitsuun, kun Dos kysyi:

"Öh.. Oletko nyt aivan varma..-"

"Olen kyllä. Älä huoli", Will sanoi varman oloisena. Sitten hän nosti sauvansa.

"Siipiirdium Lentiusa."

Will tunsi kohoavansa maasta. Hän nosti hitaasti sauvaansa, ja -ihme kyllä- se oikeasti toimi, hän todella nousi ylemmäs.

Will lennätti itsensä varovasti portin tasolle, ja sen yli. Hän huokaisi helpotuksesta, kun pääsi toiselle puolelle, mutta hänen keskittymisensä herpaantui.