William Grindelwald [HP & FB ff)

luku 11. Oivalluksia

Harryn nk.

Harry ryntäsi oitis Willin luokse, kun näki tämän kaatuvan lattialle rintaansa puristaen. Nuori poika tärisi, ja Harry tiesi, ettei se johtunut kylmyydestä.

Hän tarttui Willin käteen, jotta tämä ei kaatuisi naamalleen, ja huomasi sen olevan jääkylmä.

"WILL!" Hermione kirkaisi järkyttyneenä. Yhtäkkiä Will rentoutui, ja, hänen silmänsä sumenivat. Hänen katseensa muuttui vauhkoontuneesta rauhalliseksi. Hetken kuluttua Willin silmät kuitenkin alkoivat harmaantua, ja ne näyttivät tyhjiltä.

Pakokauhu alkoi otta vallan Harrystä, kun Will alkoi kouristella pahaenteisesti. Hän näki, että Ron oli juossut hakemaan Matami Pomfreyta ja Professori McGarmiwaa, mutta Harryn ajatukset olivat muualla.

Silloin Will vetäisi suureleisesti henkeä. Hän kaatui eteenpäin, ja Harry vetäisi hänet nopeasti takaisin istumaan. Will kääntyi vauhkoontuneena Harryyn päin. Hänen silmänsä kuitenkin tuntuivat katsovan jonnekkin aivan muualle kuin Harryyn.

Sitten Willin katse tarkentui. Hän räpyytteli hetken silmiään, mutta kun Harry yritti koskea häneen, poika perääntyi kauhistuneena taaksepäin.

"Älä- älä k-koske..." Will mutisi hysteerisesti.

"Mitä tapahtui, Will?" Hermione kysyi huolestuneena, ja kumartui lattialle samalle tasolle Willin kanssa.

Will vilkaisi Hermione kauhistunut ilme kasvoillaan. Hän kompuroi pystyyn, ja perääntyi kohti muotokuva-aukkoa. Harry nousi ylös.

"Älkää- älkää seuratko minua... Minun täytyy... Selvittää ajatuksiani", Will sanoi hengästyneenä, ja ryntäsi ulos. Harry ja Hermione jäivät muiden Rohkelikkojen kanssa katselemaan hämmentyneinä ja huolestuneina hänen peräänsä. Hetken kuluttua Ron ryntäsi McGarmiwan kanssa sisään.

"Missä William on?" Professori McGarmiwa tiukkasi.

"Hän... Hän lähti jo", Harry kuiskasi vastaukseksi. McGarmiwa näytti hämmästyneeltä.

"Lähti?"

"Hän sanoi, että hänen pitää selvittää ajatuksiaan."

McGarmiwa mietti hetken. "No... Kaipa me sitten annamme hänen olla. Tulkaa kertomaan minulle, kun hän tulee takaisin", hän virkkoi, ja Harryn nyökättyä kääntyi ja käveli ulos muotokuva-aukosta.

**

Williamin nk.

Will juoksi järvelle. Kylmä tuuli puhalsi vasten hänen kasvojaan, ja hänen kätensä tuntuivat jäätyvän, mutta järvi oli ainoa paikka jossa Will pystyi rentoutua.

Hän juoksi jäätyneen veden äärelle. Jää kimmelsi kauniisti, kun kirkkaat auringonsäteet heijastuivat sen lasimaisesta pinnasta. William laskeutui polvilleen, ja huokaisi raskaasti. Hän katseli vaitonaisena vastarannalle, jossa kasvoi suuri, pokkuroijien valloittama puu.

Will istui järven rannalla ainakin kymmenen minuuttia, mutta siinä vaiheessa kun hänen kätensä olivat kohmeessa ja jalat tunnottomat, Will päätti lähteä takaisin linnaan.

Päästyään sisälle, hän suuntasi kohti kirjastoa. Will tervehti hiljaa nyökäten kirjastonhoitaja Irma Prilliä, mutta tämä ei osoittanut millään tavalla huomaavansa häntä.

Pian William tajusi olevansa pimeästä taikuudesta kertovien kirjojen hyllyllä. Hän oli jo kääntymässä järkyttyneenä pois, kun huomasi hyllyllä kirjan 'Gellert Grindelwaldin historia'. Will ei voinut vastustaa kiusausta.

Hän nappasi kirjan, ja oli heti pudottaa sen käsistään. Kirjan kannessa oli täysin sama linnoitus, jonka Will oli nähnyt unessaan.

Hän aukaisi kirjan vauhkoontuneena, ja meinasi vahingossa repäistä siitä sivuja irti selatessaan kirjaa läpi. Viimein hän löysi aukeaman, jossa oli kannen kuva. Willin ei tarvinnut lukea lausetta enempää, kun hän ymmärsi mikä rakennus se oli. Se oli Nurmengard, Grindelwaldin rakennuttama vankila, johon hänet oli lopulta itse teljetty.