William Grindelwald [HP & FB ff)

luku 20. Harlee

Williamin nk.

Vaikka et olisi ollut viikkoakaan Tylypahkassa, niin silti joka ikinen oppilas on yhtä mieltä siitä, että Tylypahkassa tieto leviää nopeasti.

Selän takana kuiskitaan. Juoruja levitetään. Ei se ollut niin paha, sillä nyt oli yleisesti tiedossa, että Voldemort on palannut, mutta silti kaikki tiesivät kaksikosta, joka oli karannut koulusta. Paennut häntä koipien välissä, kun vähän tuli huonot oltavat.

Will kiehui kiukusta, sillä vain hän ja Dos tiesivät, että se ei tosiankaan ollut ollut syynä siihen, että he olivat lähteneet. Kukaan ei myöskään näyttänyt tajuavan, millaiseseen hengenvaaraan he olivat itsensä saaneet. Kaikki puhuivat Voldemortista, ihan kuin hän ei muka olisi ollut palannut jo vuosi sitten, Harrystä kavereineen, Sirius Mustasta- ainiin, ja myös "siitä pelkurista, joka karkasi Tylypahkasta".

"Ei mikään ihme, että hän pakeni. Varmaan ajatteli, että se olisi niin siistiä", mustahiuksinen korpinkynsipoika nauroi, ja Willille tuli polttava halu lyödä tältä nenä murkaksi. Dos tuuppasi häntä kyynerpäällään, kun Will pyörähti raivoissaan poikaa kohti, ja veti hänet pois haastamasta riitaa. Will kuitenkin vetäsi kätensä irti, ottaen askelen kohti poikaa. Tämä virnisti pilkallisesti Willille, vaikka olikin paljon lyhyempi.

"Mitä? Aiotko kirota minut?" tämä ilkkui, ja väkeä alkoi vähitellen kerääntyä heidän ympärilleen. Dos yritti hermostuneena vetää häntä pois, mutta Will näki punaista. Ennen kun hän kunnolla tajusikaan, hän oli löynyt nyrkkinsä tämän poskeen. Siitäs sai. Eipähän enää ilku, Will ajatteli kun yleisössä kuohahti, ja poika kompuroi pokkuraisena taaksepäin, pidellen poskeaan. Tämä käänsi katseensa raivoikkaana Williin, valmiina iskemään takaisin, mutta isku meni ohi, kun joku raivasi rajusti tiensä ensi-, tois- ja kolmosluokkalaisten rykelmän läpi, ja vetäisi Willin pois tarttuen häntä olkapäästä.

Hahmo paiskasi Willin päin seinää. Will älähti vihaisesti, yrittäen ottaa sauvansa esiin, mutta jähmettyi hämmästyksestä tunnistaessaan isoäitinsä, Harlee Grindelwaldin.

"Harlee?" hän puuskahti ällistyneenä.

Harlee tuskin on sellainen isoäiti, jolta voisi ajatella isoäidin näyttävän. Hänen lainehtivat, joskus punaruskeat, nyt jo melkein harmaat hiuksensa olivat takussa, ja pitkä, tumma nahkatakki näytti ainakin vuosikymmeniä valhoilta. Takki oli auki, ja sen alka pilkahti vyö, jossa oli kiinni kaikenlaisia tavaroita, mukaanlukien koristeltu, nahkakahvainen hopeaveitsi, joka hänellä oli tarinan mukaan ollut seitsemänkymmentä vuotta.

Harlee huoahti kärsimättömänä.

"Mitä olet mennyt tekemään?" hän karjaisi, saaden Willin kurtistamaan hätkähtäen kulmiaan.

"Häh?"

"Älä kehtaakaan esittää, että et tiedä mistä puhun", hän sanoi naurahtaen raivostuneena.

"Ai kun karkasin Tylypahkasta?"

"No ei! Vittuako minua kiinnostaa, että häivyit Tylypahkasta- SINÄ VAPAUTIT HÄNET!"

Viimein Will tajusi, mitä tämä tarkoitti.

"Aaaaa.." hän sanoi.

"'Aaaaa'?"

"Okei, se on monimutkaista-"

"Miten niin monimutkaista? SINÄ VAPAUTIT-"

"Enhän! Minä-"

"Kauemmas!" hän huudahti yllättäen kääntyen kohti väkijoukkoa, joka kavahti taaksepäin, kun Harlee vetäisi veitsensä salamannopeasti esiin. Will jähmettyi mutta syöksähti silti eteenpäin tarttuen tätä ranteesta. Vaikka hän ei pitänytkään muista Tylypahkalaisista erityisen paljon, hän ei todellakaan halunnut, että Harlee satuttaisi heitä häntä sokaisevan raivon tuotoksena. Harlee mulkaisi häntä ja asetti veitsen Willin kurkulle. Will päästi irti ranteesta tajutessaan peloissaan, että tämä ei tosiaankaan ollut järjissään.