William Grindelwald [HP & FB ff)

luku 18. Pimeä Taikuus

Williamin nk.

Huudon kuullessaan Willin jokainen lihas jähmettyi. Hän vei katseensa portaikkoon, josta ääni oli tullut, ja ei edes meinannu huomata Dosin kääntyneen häntä kohti. Sillä kirkaisu, joka oli juuri kuulunut, oli kuulostanut tutulta. Ei oikeastaan pelkästään tutulta. Hän tiesi näet tasan tarkkaan, missä oli kuullut sen aiemmin.

Kaikki palat tuntuivat loksahtavan yhteen. Varjo. Hänen unensa, jossa nuo täysin samat kirkaisut olivat täyttäneet muuten hiljaisen ilman, se kaikki tuntui järkeenkäyvältä nyt.

Kirkaisu kuului uudelleen. Will havahtui horroksestaan huomatessaan kauhukseen, että ääni kuului Lilialle.

"Dos!" Will huudahti, mutta Dos oli jo hänen vierellään. "Carly sai Lilian kiinni", hän jatkoi, sillä oli aivan varma, että Carly, Varjo, oli tämän takana.

He seurasivat huutoja, ja löysivät lopulta vanhalta näyttävän puuoven, joka odotettavasti johti kellariin. Will oli työntämässä sen auki, kun hän tunsi jonkun ottavan rajusti kiinni hänen käsivarrestaan. Dos kiljaisi ja kääntyi ympäri, ja niin teki Willkin samalla kuin riuhtaisi käden irti. Daniel seisoi heidän takanaan, sauva kädessä, tukka sotkussa, silmät leimuten raivosta.

"Mitä te teitte siskolleni", Daniel karjui. Will hätkähti ja vastasi vihaisesti: "Siskollesi?"

Daniel murahti kärsimättömästi ja ravisteli Williä olkapäistä.

"LILIA? MISSÄ LILIA ON?" hän huusi. William sivuutti faktan, että oli juuri saanut tietää Lilian ja Danielin olevan sisaruksia, ja huusi yhtä vihaisesti itsekin:

"Lilia on tuolla alhaalla, idiootti! Me yritämme pelastaa hänet!" Daniel katsoi häntä vihaisesti, johon oli sekoittunut ripaus hämmennystä.

"Miten niin tuolla alhaalla? Miksi Diana tai Carly tekisi hänelle mitään? Diana on hänen siskonsa-"

"Ei Diana mitään tee, vaan Carly! Päästä irti!" Will rimpuili, ja Daniel päästi epäuskoisena irti hänestä.

"Miksi Carly muka-" Daniel yritti jatkaa, mutta Will ei jaksanut kuunnella häntä tietäen, että aikaa ei ollut paljon.

"Tule jo!" hän huusi, ja avasi oven. Heidän edessään avautui kapea, pimeä portaikko, joka johti alaspäin. Seinät olivat harmaata tiiltä ja ilmassa oli omituinen tuoksu, joka oli kuin tunkkainen, mutta silti miellyttävä.

Will juoksi portaikkoon sen enempää odottelematta, ja Dos ryntäsi hänen peräänsä. Viimeisenä tuli Daniel, kahden vaiheilla siitä, pitäisikö seurata vai ei.

Kirkaisut kuuluivat nyt paremmin, ja Will erotti seasta myös hysteerisen kuuloisia sanoja. Hän yritti hyppiä kaksi porrasta kerrallaan, mutta lopetti, kun meinasi kompastua useamman kerran.

Viimein he pääsivät portaikon alapäähän, ja Will työnsi oven nopeasti ja rajusti auki. He juoksivat sisään samanlaisista tiileistä tehtyyn huoneeseen, kuin käytävä. Huoneessa ei ensisilmäyksellä ollut mitään huonekaluja, mutta Will ei katsellut sisutusta.

Lilia seisoi nojaten seinään, ja hän oli peittänyt kasvonsa käsillään, jotka olivat täynnä pitkiä haavoja. Hänen edessään seisoi nainen, osoittaen tyttöä sauvalla. Kolmikon rynnätessä sisään nainen käänsi nopeasti päänsä heitä kohti. Hänen silmänsä lähestulkoon pullottivat ulos kuopistaan. Tukka oli sotkuisa ja likainen, ja katseesta paistoi viha ja hulluus. Mutta se ei ollut Carly.

Se oli Diana.

Will pysähtyi kuin seinään. Hän ei saanut sanaa suustaan. William kuuli Dosin henkäisevän järkyttyneenä hänen vierellään, ja Danielin parahtavan epäuskoisena.