Just the way you are ~Larry Stylinson in finnish

1

Harry

Istuin lattialla koulun käytävällä, yksin. Nojasin luokan ulkopuolella olevaan seinään. Yleensä istuisin tässä ystäväni Niallin kanssa, mutta tällä kertaa hän oli myöhässä bussista ja tulisi kouluun vasta tunnin kuluttua. 

Ihmettelin käytävällä olevaa kuhinaa puolelta ja toiselta. Mikä kaikkia vaivasi? Luultavasti olivat hämillään kesäloman jäljiltä. 

Toinen lukiovuoteni alkoi nyt, rankkaa siitä tulisi, mutta täytyi vain jaksaa. Luokkalaisiani alkoi kerääntymään luokan eteen, joten nousin ylös lattialta. En ole kovinkaan suosittu tai pidetty koulussamme. Johtunee luultavasti siitä, että olen homo. Minua on kiusattu ala-asteelta lähtien, mutta lukiossa se loppui melkein kokonaan. Silti kukaan ei pidä minusta tai halua jutella kanssani. Paitsi Niall. Hän on ollut paras ystäväni yläasteelta saakka. Hänestä pidetään paljonkin, eikä hän onneksi saa vihaa niskaansa, vaikka onkin kanssani. Toivon, että joku päivä minustakin pidettäisiin edes vähän. 

Ihmettelin kaikkien katseiden kääntyvän käytävän päätyyn. Käänsin itsekin katseeni sinne. Uusi poika, jota ainakaan itse en ole aiemmin nähnyt käveli rennosti käytävää pitkin. Kaikkien katseet seurasivat häntä ja pystyin jo näkemään kuinka kaikki tytöt kuolasivat hänen peräänsä. Hän näytti upealta, liiankin upealta. Hän vain käveli kylmän viileästi lokerolle, joka sijaitsi MINUN LOKERONI VIERESSÄ. Oliko hän tulossa luokallemme? Sillä yhden luokan lokerot ovat aina samassa rykelmässä. Tarkoittiko tämä todella sitä? 

Huomasin tuijottavani poikaa ehkä liikaakin, kuin olisi tarvetta. Käänsin katseeni lattialle, mutta näin silti sivusilmällä hänen astelevan luokamme kohdalle. Kyllä, hän todella tulisi meidän luokalle.

"Huomenta." Naispuolinen luokanvalvojamme tervehti hymyillen tullessaan avaamaan luokkamme ovea.

"Huomenta." Sanoin muutaman muun joukossa.

Kävelin opettajan perässä luokkaan ja suunnistin luokan perälle. Jätin reunimmaisen paikan tyhjäksi Niallia varten ja laskin reppuni siihen. Istuin alas omalle paikalleni. Vilkaisin oven suuhun ja näin uuden oppilaan tulevan luokkaan. Hän etsi katsellaan paikkaa ja käveli samalla peremmälle luokkaan. Voi ei. Hän huomasi tuijotukseni. Tunsin punastuvani. Hän hymyili minulle ja lähti tulemaan tänne päin. Huomasin edessäni olevan muutaman tyhjän paikan. Juuri kuin ajattelinkin, hän istui suoraa eteeni laskien repun selkänojalle.

"No niin, kaikki näyttävät olevan luokassa." Heräsin ajatuksistani opettajan sanoihin.

"Tervetuloa kesäloman jälkeen takaisin koulun penkille." Opettaja sanoi ja katsahti uuteen luokkalaiseemme.

"Kuten jotkut ovat varmasti huomanneet, joukossamme on uusi oppilas." Opettaja sanoi ja katsoi ystävällisesti uutta poikaa. Kaikki käänsivät katseensa häneen. Minun ei tarvinnut, sillä hän istui juuri edessäni. Mikä oli häiritsevää, en meinannut saada katsettani pois hänestä.

"Haluatko esitellä itsesi?" Opettaja sanoi.

"Joo, eli olen Louis Tomlinson. Muutin Doncasterista tänne Holmes Chapeliin, joten jouduin sitten vaihtamaan koulua ja täällä ollaan." Poika kertoi.

"Kiitos Louis, toivotamme sinut tervetulleeksi." Opettaja sanoi ja siirtyi seuraavaan asiaan.

-

Ensimmäisten tuntien päätyttyä lähdimme Niallin kanssa ulos luokasta ja jäimme käytävälle istumaan.

"No kerro nyt." Niall hoputti uteliaana istuessamme penkille. Hän halusi tietää uudesta luokkalaisestamme, sillä emme viitsineet suputtaa tunnin aikana, Louis kuitenkin istui edessämme.

"Sen nimi on Louis Tomlinson, jos oikein muistan ja no, mitä siitä nyt voi kertoa." Sanoin.

"Eikö se kertonut enempää? Hitto kun myöhästyin juuri ensimmäisenä päivänä.." Niall manasi vieressäni.

"Niin, kertoi se sen, että muutti Doncasterista tänne." Sanoin.

"Aijaa.." Niall mumisi hiljaa.

"No mitä olet mieltä?" Niall virnisti ja pukkasi minua kyynärpäällä käsivarteen.

"Ai mitä?" Ihmettelin.

"Louisista tietenkin, mitä olet mieltä hänestä?" Niall kysyi turhankin kovalla äänellä.

"Shh, älä huuda." Sanoin ensimmäisenä. Niall katsoi odottavin katsein.

"Ja en ole mitään mieltä hänestä." Lisäsin perään.

"Tiedän, että hän on tyyppiäsi." Niall sanoi ja virnisti.

"Niin ja minä tiedän, että hän on hetero, joten lopeta nuo puheet ja keskitytään koulun käyntiin." Sanoin.

"Jaa, mistä tiedät?" Niall kysyi.

"Tiedän vain." Mumisin. Niall nosti katseensa käytävälle ja pukkasi minua jälleen käsivarteen.

"Tuolta se tulee." Hän kuiskasi ja virnisti lopuksi.

"Lopeta jo, ole kiltti." Huokaisin, mutta en voinut olla vilkaisematta Louisia. Hän käveli puhelin kädessään ja jäi kauemmalle penkille istumaan. Nojauduin sitten seinää vasten ja keksin jotain muuta ajateltavaa.

Okei eli alotin nyt tällaisen Larry fanficin, toivottavasti tykkäsitte :) Kertokaa mielipiteitänne! Jatkuu viikonlopun aikana :)