Just the way you are ~Larry Stylinson in finnish

12

Kuukausi myöhemmin:

Harry

Kävelin Niallin kanssa kohti biologian luokkaa. Louis oli hieman myöhässä, joten ei vielä ollut koulussa. Viimeaikoina on tapahtunut kaikenlaista. Koulumme "kovikset" ovat lähetelleet minulle outoja viestejä Facebookissa, joihin en ole vastannut. Ne koskivat minua ja Louisia. Minusta meidän seurustelustamme puhuminen ja juoruaminen on mennyt ihan liian pitkälle. Eikö ihminen saa olla millainen haluaa? En ole viitsinyt kertoa Louisille, mitä kaikkea minulle on tehty ja sanottu. Eikö Louisille sitten ole tehty mitään? Ei sillä, että haluaisin niin. Olen saanut outoja viestejä, minua on tönitty ja haukuttu koulun pihalla. Sama vanha juttu oli taas palaamassa elämääni, nimittäin kiusattuna oleminen. Juuri kun olin päässyt siitä eroon. Taisi olla liikaa pyydetty.

"Ei voi olla totta." Niall sanoi ja palasin ajatuksistani takaisin maan pinnalle.

"Mitä?" Kysyin ihmeissäni.

"No katso." Niall sanoi ja repäisi seinältä jotain. Hän näytti kuvaa minulle, jossa olin minä ja Louis. Suutelemassa.

"Siis mitä?!" Kysyin niin, etä koko käytävä kaikui.

"Ei helvetti tää on sairasta." Niall sanoi.

"Lue tuo teksti." Hän sanoi.

"Mitä Louis näkee tuossa penikassa? Ällöttävää." Luin tekstin kolmeen kertaan. Sisälläni tuntui pahalta. Oliko tämä tosiaan tapahtumassa vai oliko tämä vain pahaa unta?

"Tämähän on jo vakavaa koulukiusaamista." Niall sanoi. Rypistin paperin nyrkkiini ja tungin taskuuni. Olin aivan lopen uupunut tähän touhuun.

"Käyn vessassa, mene vaan tunnille." Sanoin ja lähdin juoksu jalkaa kohti vessoja. Ryntäsin vessan ovista sisälle, hyvä ettei siellä ollut ketään. Nojasin pesualtaaseen ja katsoin itseäni peilistä. Mikä minusta tekee muka niin kamalan, että ansaitsisin tämän kaiken. Kyynel vierähti poskelleni ja siinä samassa vessan ovi aukesi. Pyyhkäisin kyyneleen poskeltani ja...

"Styles." Henkilö, jonka viimeisenä olisin halunnut nähdä sanoi. Jack, pahin kiusaajani tuli jenginsä kanssa minua kohti.

"Mitä sä täällä pillität? Häh?!" Hän uhosi ja työnsi minut vasten seinää.

"Näit varmasti ne kuvat seinillä." Hän sanoi.

"Mitä oikein haluat?" Kysyin kovaan ääneen.

"Turpa kiinni!" Hän sanoi ja nosti minua ilmaan.

"Saatanan hintti." Hänen yksi jengiläisistään sanoi ja samalla tunsin iskun vasten kasvojani. Jack läimäytti minua kunnolla silmäkulmaan ja se kyllä sattui. Hän irrotti minut otteestaan ja valuin seinää pitkin lattialle.

"Mätäne pois." Jack sanoi ja painui ulos vessasta muiden mukana. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Se teki kipeää. Painoin käden silmälleni. Miksi minä? Miksi aina minulle käy näin? Nousin ylös likaiselta lattialta ja katsoin itseäni peilistä. Kamala mustelma oli kohoamassa silmäni ympärille. Silmääni särki kamalasti. Ei ollut ensimmäinen kerta kun olen saanut turpaan, ei todellakaan. Avasin vesihanan ja kastelin kasvoni viileällä vedellä. Kuivasin ne käsipyyhkeeseen ja yritin rauhoittua. Kuinka voin enää mennä tunnille. Kaikkihan näkevät tämän mustelman. Tai mitä Louis sanoo? Minun on varmaan kerrottava hänelle totuus. En vain haluaisi, että Louis murehtisi liikaa puolestani. Kävelin vessan ovelle ja astuin ulos vessasta. Otin muutaman askeleen eteen päin kunnes kuulin tutun äänen.

"Harry!" Louis huusi takaani, hänen äänessään oli jotakin omituista. Pysähdyin, mutta en kääntynyt ympäri.

"Et ikinä arvaa, olen niin vihainen, että voisin..." Louis sanoi ja samalla käännyin ympäri hänen suuntaansa. Louis pysähtyi eteeni todella hämillään.

"Har... Mitä ihmettä on tapahtunut?" Louis kysyi huolestuneella äänensävyllä. En kyennyt sanomaan mitään vaan purskahdin itkuun. En välittänyt näkikö joku. Minulla oli todella paha olla.

"Rakas, tule tänne." Louis sanoi ja vetäisi minut sinne mistä juuri tulin, vessaan. En saanut itkuani loppumaan. Louis kietaisi kädet ympärilleni ja veti minut lähelleen. Huomasin lapun hänen kädessään, kiva hänkin on siis nähnyt sen.

"Ei ole mitään hätää, olen tässä nyt." Louis rauhoitteli ja silitti hellästi selkääni. Se rauhoitti minua. Hetken päästä rrottauduin irti Louisista.

"Näit näköjään tuon lapun." Sanoin ja pyyhin kyyneleet poskiltani.

"Kyllä, kuka helvetti tällaista tekee?" Hän sanoi raivostuneena ja rypisti paperin nyrkkiin, aivan samalla tavalla kuin minäkin hetki sitten.

"Harry, tiedätkö mistä tässä on kyse?" Louis kysyi. En vastannut mitään.

"Kuka tämän takana oikein on? Tai kuka teki sinulle tuon?" Louis kysyi.

"Jack." Sanoin hiljaa.

"Kuka?" Louis kysyi.

"Jack, se koripallo joukkuneen kapteeni." Sanoin.

"Ai se paskanaama." Louis sanoi.

"Hän on kiusannut minua aiemmin ja näköjään aloitti taas." Sanoin. Pitelin toista silmääni, jota särki aivan valtavasti.

"Mutta kuinka näin yhtäkkiä?" Louis ihmetteli.

"On tätä jatkunut jo muutama viikko, mutta pientä tönimistä vain." Sanoin hiljaa.

"Mitä? Mikset ole kertonut?" Louis kysyi.

"En halunnut huolestuttaa." Mumisin.

"Harry! Sinun pitää kertoa minulle kaikki, olen poikaystäväsi." Louis sanoi.

"Tiedän.." Sanoin hiljaa.

"Sattuko tuohon silmään? Se näyttää todella pahalta, pitäisikö sitä näyttää terveydenhoitajalla?" Louis kysyi.

"Sattuu siihen aika paljon, mutta en mene terveydenhoitajalle." Sanoin heti.

"Ne saavat vastata teoistaan ja kunnolla, pidän siitä huolen." Louis sanoi ja viskaisi rypistetyn paperin roskikseen. Puhelimeni tärisi taskussani. Se oli Niallilta, hän kysyi mihin olin jumittunut.

"Tuntikin on jo alkanut ajat sitten." Sanoin.

"No se on tässä pienin murheemme." Louis sanoi. Hän näytti siltä kuin suunnittelisi jotain isoa ja pahaa.

"Louis, ethän vain mene tekemään mitään mitä sitten kadut?" Varmistin.

"Jack ja kumppanit saavat katua tekojaan." Hän sanoi. Voi ei, mitähän hänellä oli mielessään.

"Tästä on kerrottava jollekin aikuiselle, ei tällainen peli vetele." Louis sanoi.

"Ja miksi minulle ei ole tehty mitään? Sinut on vain otettu silmätikuksi." Hän ihmetteli.

"Olet uusi." Sanoin.

"No olenhan minä ollut täällä jo 3 kuukautta, ei se voi olla syy." Louis sanoi. Hän katsoi minua sitten surullisen näköisenä.

"Olen pahoillani, en halua, että kärsit." Hän sanoi ja kurottui suukottamaan poskeani.

"Ei voi mitään." Sanoin hiljaa.

"Kyllä varmasti voi ja aion ottaa asian puheeksi tänään rehtorille." Louis sanoi varman näköisenä.

"Louis, eii..." Sanoin.

"Kyllä, mutta mennäänkö nyt tunnille, olemme aika pahasti myöhässä." Louis sanoi.

"Millähän peitän tämän silmäni? Kaikki varmaan ihmettelevät." Sanoin.

"Ihan sama, muut voi ajatella mitä lystäävät, ei ole heidän asiansa." Louis sanoi.

"Tai mitä Niall sanoo?" Mietin. Louis otti kädestäni kiinni.

"Tule, olen turvanasi enkä anna kenenkään tehdä enää ikinä mitään sinulle." Louis sanoi ihanasti.

"Olet ihana, mutta pärjään itsekin." Sanoin.

"Ei siltä näytä" Louis sanoi.

"Heei, tuo oli ilkeää." Sanoin.

"Anteeksi rakas, mennäänkö nyt?" Louis sanoi ja veti minut ovesta ulos.

//Vähän myöhään, muttta parempi myöhään kun ei milloinkaan :) Jatkuu lauantaina :)