Just the way you are ~Larry Stylinson in finnish

3

Harry

Viimeinen tunti oli ohi ja kävelin yhdessä Niallin sekä Louisin kanssa lokeroillemme. Otin takkini sekä aamun tuntien kirjat lokerosta ja suljin sen sitten.

"Hei, minun on mentävä. Greg odottaa ulkona." Niall sanoi.

"Ja hei, tehdäänkö me sitä esitelmää tänään?" Hän kysyi perään. Vilkaisin Louisia.

"Öhm, ihan sama. Louis?" Kysyin lopuksi Louisilta.

"Kyllä minulle sopii." Louis nyökkäili.

"Okei, jos soittelen sitten myöhemmin kun pääsen tulemaan." Niall ehdotti.

"Joo, nähdään sitten." Sanoin.

"Joo, moikka." Niall sanoi ja kiirehti tiehensä. Odotin Louisin pakkaavan kamansa ja lähdimme sitten ulos.

"Tuota, haluatko tulla meille tekemään sitä ryhmätyötä?" Kysyin ja käännyin katsomaan Louisia.

"Joo, vaikka." Louis sanoi ja hymyili vähän.

"Okei." Hymyilin ja jatkoimme matkaa.

-

Työnsin avaimen lukkoon ja avasin oven. Menimme sisälle ja riisuimme kengät jaloista. Tiesin, että ketään ei ollut kotona. Äiti ja Robin olivat töissä sekä siskoni Gemma oli vielä koulussa.

"Mitä sanot jos syödään ensin, minulla on ainakin kamala nälkä." Ehdotin.

"Sama juttu." Louis naurahti. Jätimme reppumme eteiseen ja talsimme keittiöön. Avasin jääkaapin oven ja katsoin mitä olisi tarjolla.

"Tuota, täällä olisi hampurilaiset, otetaanko sellaiset?" Kysyin.

"Joo, otetaan vaan." Louis sanoi. Otin hampurilaiset jääkaapista ja ojensin toisen Louisille. Niiden ollessa mikrossa kaadoin meille mehua. Sitten pääsimmekin syömään. Istuimme pöydän ääreen toisiamme vastakkain. Oli hiljaista, kumpikaan ei puhunut mitään. Se oli oikeastaan todella häiritsevää.

"Tämä talo vaikuttaa muuten aika isolta." Louis sanoi luultavasti rikkoakseen hiljaisuuden. Luojan kiitos. Inhoan häiritsevää hiljaisuutta.

"Joo, onhan tämä aika iso." Sanoin ja katsoin ympärilleni. Ihan kuin en tietäisi minkä näköinen keittiömme on.

-

Kun olimme syöneet jäimme jostain syystä olohuoneeseen jumittamaan. Tällä kertaa juttua riitti äskeisenkin edestä. Louis kertoi edellisestä koulustaan ja kuinka häntäkin kiusattiin ala-asteella. Pystyin samaistumaan hänen ajatuksiinsa. Tiedän millaista on, kun kiusataan.

"Mutta yläkoulussa minua ei enää kiusattu. Kiusaajani menivät toiseen kouluun ja ihmettelin itsekin sitä suosiota mitä ala-asteen jälkeen sain." Louis jatkoi kertomistaan. Nyökyttelin vain vastaukseksi. Jäin tuijottamaan hänen käsiään kun hän elehti niillä. Nuo käsivarret olivat niin täydelliset. En voinut ajatukselleni mitään. Katseeni harhaili välillä Louisin tatuoinneissa ja en voinut olla huomaamatta hänen vatsalihaksiaan, jotka paistoivat valkoisen T-paidan lävitse. Mikä minua vaivaa?

"Siis suurin syy kiusaamiseeni oli varmasti se kun tulin ulos kaapista. Kukaan ei uskonut minun olevan homo. En uskonut sitä aluksi itsekään" Louis sanoi. Leukani loksahti lattialle. Mitä Louis juuri äsken sanoi..?

"Mitä?" Päästin huuliltani vaistomaisesti.

"Hei, joo sori tämä avautumiseni.. Sinulle on vain jotenkin helppo puhua." Louis pahoitteli.

"Ei mitään. Mutta siis olet homo?" Sanoin kysyvästi ja sitten vasta tajusin kuinka typerältä kuulostin.. 'Mutta siis olet homo?', kuka niin kysyy..?

"Joo, toivottavasti se ei muuta suhtautumistasi minuun." Louis sanoi hiljaa ja katsoi alaspäin.

"Ei tietenkään muuta. Itseasiassa..." Olin juuri kertomassa, mutta sitten kuulin siskoni äänen eteisestä.

"Harry! Oletko kotona?" Gemman ääni kaikui koko alakerrassa.

"Olohuoneessa." Vastasin. Gemma ilmestyi olohuoneen ovensuuhun.

"Ai, sinulla onkin kaveri.. Joo en häiritse enempää." Gemma sanoi ja lähti portaita pitkin luultavasti huoneeseensa.

"Siskoni.." Naurahdin.

"Okei, mutta hei olit sanomassa äsken jotain?" Louis muistutti.

"Öhm.. En muista enää mitä olin sanomassa." Sanoin hieroen niskaani.

"Okei, harmi." Louis hymähti. Hänen hymynsä oli jotain aivan ihanaa. Ja nuo siniset silmät, joihin voisi vain hukkua. Huomasin jälleen tuijottavani häntä. En voinut itselleni mitään. Louis oli vain niin houkuttava. Hänen äskeinen paljastuksensa muistui mieleeni. Miten hän muka voisi olla homo? Hänestä ei uskoisi hetkeäkään. Nostin katseeni hänen silmiinsä. Huomasin hänenkin katsovan minua.

"Tuota.." Yskäisin jonkin ajan kuluttua.

"Joo, meidän varmaan pitäisi aloittaa se koulutehtävä." Louis sanoi.

"Niinpä. Mennään huoneeseeni." Sanoin ja nousin ylös sohvalta Louis perässäni. Kävelimme portaat ylös ja menimme huoneeseeni. Päästin Louisin edeltä ja suljin oven perässä.

"Mietin pitäisikö meidän kuitenkin odottaa Niallia, jos kysyn häneltä milloin pääsisi tulemaan?" Sanoin kun istuimme huoneessani olevalle sohvalle.

"Hyvä idea." Louis sanoi. Kaivoin puhelimen taskustani ja näpyttelin viestin Niallille. Lähetettyäni sen, laitoin puhelimen takaisin taskuun. Otin paremman asennon sohvalla. Huomasin olevani aika lähellä Louisia ja pystyin melkein tuntemaan hänen reitensä omallani. Hiljaisuus vallitsi huoneessani. Katseemme kohtasivat Louisin kanssa. Sitten en ajatellut enempää vaan lähestyin kasvoillani Louisin omia ja olin juuri painamassa huuleni hänen omilleen kunnes... Puhelimeni viestiääni keskeytti kaiken. Siirryin kiusaantuneena taaemmas ja katsoin viestin.

"En pääse tulemaan, sori. Jouduin jäämään vahtimaan Theoo. Mutta kyllä te varmasti keksitte jotain kahdestaankin. ;)" Jotenkin arvasin, että Niall peruisi koko homman, kuin tahallaan. Viskasin puhelimeni sohvan nurkkaan.

"Niall ei tulekaan." Sanoin Louisille.

"Ai, miksi?" Louis kysyi.

"Joutuikin vahtimaan veljensä poikaa." Sanoin.

"Aijaa, no harmi. Mitäs nyt sitten?" Louis kysyi. Hän katsoi minua silmiin ja en voinut olla huomaamatta, hänen katseensa kävi aivan varmasti huulillani. Tällä kertaa en epäröinyt hetkeäkään vaan painoin huuleni Louisin omille. Yllätyksekseni ja ilokseni, Louis vastasi suudelmaan. Suudelma kesti jonkin aikaa. Se oli aivan täydellistä.

"Se mitä minun piti aiemmin kertoa... Olen myös homo." Sanoin kasvot edelleen lähellä Louisin omia. Louis katsoi minua hymyillen.

"No sittenhän tässä kävi hyvä tuuri." Hän virnisti ja vuorostaan painoi huulensa omilleni. Siihen hetkeen olisikin voinut jää ikuisiksi ajoiksi.