Just the way you are ~Larry Stylinson in finnish

19

Louis

Joululoma kului nopeasti ja ihanasti. Nyt alkoi taas arkinen aherrus. Olimme Harryn kanssa matkalla kouluun. Parkkeerasin auton koulun parikkipaikalle ja nousimme ulos. Kiersin Harryn viereen ja otin häntä kädestä kiinni.

"Nyt se sitten taas menoa." Harry huokaisi.

"Älä välitä muista, sanokoot tai tehkööt mitä lystäävät. Mikään ei tule onnemme tielle." Sanoin itsevarmana.

"Olet oikeassa." Harry sanoi ja suuteli kävellessämme huuliani. Huomasin heti porukan tuijottavan meitä, mutta en välittänyt siitä. Ensimmäinenkin joka tulee aukomaan päätään, heitän hänen päälleen kokonaisen valtameren.

Astuimme aulaan ja kävelimme lokeroillemme. Vilkaisin Harryä nähdessäni Niallin ja Nellyn toistensa kaulassa.

"Muista Harry, kaikilla on oikeus onneen." Kuiskasin hänelle.

"Tiedän, ei minua kiinnosta noiden juttu, jos siis Nellyä ja Niallia tarkoitit." Harry sanoi hiljaa. Minusta oli surullista, että Harryn ja Niallin välit olivat jotenkin erkaantuneet. Kyllä he olivat yhä hyviä ystäviä, mutta eivät samalla tavalla silloin, kun tutustuin heihin, hehän olivat parhaita ystäviä.

"Moikka." Niall tervehti meitä päästessämme lokeroiden luokse.

"Moi." Sanoimme Harryn kanssa yhtä aikaa. Näin sivusilmällä Niallin hyvästelevän Nellyn ja hän kääntyi meidän puoleen.

"No, näyttäkää nyt minullekin." Niall sanoi. Tarkoitti tietysti sormuksiamme. Niall ja Harrykään eivät nähneet koko loman aikana, Niall oli kuulemma koko loman Irlannissa. Työnsimme molemmat vasemmat kätemme Niallin eteen.

"Vau, onpa hienot." Hän sanoi ja tutkaili molempien nimettömiä.

"Kiitos." Sanoin ja hymyilin.

"No, oletteko nyt onnellisimpia kuin koskaan?" Hän kysyi virnistäen.

"Olemme." Harry nyökkäsi.

"Olen onnellinen teidän puolestanne." Niall sanoi ja otti meidät yhteen halaukseen.

"Miten sinulla ja Nellyllä?" Kysyin.

"Ihan hyvin." Niall vastasi.

"Olette vai siis yhdessä?" Utelin.

"Joo, ollaan." Niall sanoi ja hymyili.

"Kiva, onnea teille." Sanoin.

"Joo, onnea." Harry mumisi tylysti ja otti kirjoja lokerostaan. Niall katsoi minua kysyvästi hieman oudolla ilmeellä. Kohautin vain olkiani, en halunnut puuttua hänen ja Harryn väleihin.

-

Ruokailun jälkeen suunnistimme Harryn kanssa aulaan. Se oli aika täysi ja istumapaikkoja ei näkynyt olevan.

"Mennäänkö luokan eteen?" Harry kysyi.

"Hei tuolla on yksi paikka." Sanoin.

"Mutta meitä onkin kaksi." Harry sanoi. Otin häntä kädestä kiinni ja vedin perässäni.

"Siispä saatkin istua sylissäni." Sanoin ja istuttuani itse alas vetäisin Harryn syliini.

"Olemme koulussa." Harry sanoi.

"Mitä sitten? Kihlattuni saa istua sylissäni olimme sitten koulussa tai kuninkaan juhlissa." Sanoin.

"Vai niin." Harry mutisi.

"Rakas, ota iisisti." Sanoin ja kietaisin kädet hänen vyötärölleen.

"No otan minä, pakostakin jäi traumat siitä jutusta." Harry sanoi.