Just the way you are ~Larry Stylinson in finnish

14

Harry

"Äiti, miksi teet tämän minulle?" Kysyin.

"Tämä on sinun parhaaksesi, ymmärräthän, että koulu on tärkeää ja sieltä ei turhan takia lintsata, vaikka kuinka Louis olisi kipeä." Äiti sanoi.

"Kuulostat kuin et pitäisi Louisista." Sanoin ja laitoin kädet puuskaan.

"Tässä ei ole kyse Louisista, vaan sinusta. Louis on todella mukava poika ja kohtelee sinua hyvin ja on todella hyvää seuraa sinulle, mutta jos hän on kipeä, kyllä sinun täytyy mennä kouluun." Äiti jankkasi samaa lausetta joka väliin.

"Joo, joo. Ymmärsin jo, mutta en voi olla kolmea päivää kotiarestissa." Sanoin.

"Kolme päivää on todella pieni rangaistus tähän, koita olla tyytyväinen." Äiti sanoi ja keskittyi sitten kastikkeen sekoittamiseen.

"No mutta enhän näe Louisia sitten koulun jälkeen." Sanoin.

"Olisit miettinyt sitä tänään aamulla." Äiti sanoi.

"Tämä on epäreilua!" Huusin ja lähdin ovet paukkuen huoneeseeni. Hautauduin sänkyyni peiton alle ja koitin kestää tätä elämää.

***

"Harry, myöhästyt koulusta!" Kuulin äidin mäkättävän äänensävyn huoneeni ovelta. Nousin istumaan ja vilkaisin herätyskelloani. Voi hitto, olin nukahtanut laittamatta herätystä. Nousin nopeasti ylös ja katsoin vaatekaapista jotain päälle pantavaa. Laitoin hiukset paremmin ja nappasin repun lattialta. Juoksin portaat alakertaan ja menin suoraan eteiseen. En ehtinyt syödä aamupalaa. Vedin ulkovaatteet päälleni ja ryntäsin ulos ovesta. Puhelimeni piippasi takussani. En ehtinut katsoa viestiä vaan juoksin nopeasti koululle. Tässä tilanteessa auto olisi todella kätevä, mutta täytän tammikuussa vasta 18 ja nyt on marraskuun loppu.

Menin koulun ovista sisälle ja juoksin hengästyneenä musiikin luokalle. Näin Louisin istuvan luokan edessä yksin. Istuin hengästyneenä hänen viereensä.

"Ehdinpäs." Sanoin ja henkäisin syvään.

"Ajattelin jo, että myöhästyt." Louis sanoi.

"Laitoin sinulle viestinkin äsken." Hän lisäsi.

"Ai se olit sinä, kuulin sen, mutta en ehtinyt katsoa." Sanoin.

"Et muuten ikinä arvaa?" Sanoin.

"No?" Louis kysyi.

"Sain kotiarestia kolme päivää." Sanoin.

"Oikeasti?" Louis kysyi.

"Joo, äiti sanoi, että koulusta ei litsata." Sanoin matkimalla äidin äänensävyä.

"No just. Sehän tarkoittaa, että emme voi olla koulun jälkeen kolmena päivänä." Louis sanoi.

"Niin, todella kiva." Sanoin.

"Minulla tulee sinua kamala ikävä." Louis sanoi ja silitti peukalollaan käsivarttani.

"No arvaa tuleeko minulla sinua." Sanoin. Molempien katseet kääntyivät sitten ylös päin kohti musiikin opettajaamme. Aivan, mehän istuimme suoraan oven edessä. Nousimme nopeasti ylös naamat punaisina.

-

Louis

"Tekisi mieli suudella sinua oikein kunnolla, mutta meistä vaan otettaisiin taas kuva ja liimattaisiin seinälle." Harry sanoi surkeana.

"Mitä sitten, tehköön mitä lystäävät." Sanoin.

"Oletko tosiaan tuota mieltä?" Harry kysyi totisena.