Just the way you are ~Larry Stylinson in finnish

16

Louis

Kävelimme maanantaiaamuna koulun ovista sisälle. Harry irrotti käden omastani kun astuimme aulaan. Hän ei edelleenkään halunnut herättää huomiota, vaikka emme sitä enää edes herättäneet. Ihmettelin sitä, että porukka ei kiinnittänyt enää meihin mitään huomiota. Oliko se vain sitä alkuajan kohua. Onneksi ketään ei kiinnostanut niin saimme olla rauhassa. Kukaan ei kiusannut enää Harryäkään, olen siitä todella iloinen.

"Hei katso mikä tässä on." Pysäytin Harryn kädelläni ja katsoimme koulun seinälle liimattua lappua. Aloimme lukemaan sitä. Siinä sanottiin, että viimeisenä koulupäivänä koulullamme ennen joululomaa järjestetään gaala. Siihen sisältyy tanssiaiset ja palkintojen jako. Normaalia koulupäivää silloin ei ole.

"Taas tuo tyhmä." Harry mumisi.

"Onko tämä vai joka vuotinen?" Kysyin.

"On. En ollut viime vuonna edes tuolla." Harry sanoi.

"Ai miksi?" Kysyin.

"No miksiköhän? Ei paria, enkä voinut Niallinkaan kanssa olla, hänellä oli omat juttunsa." Harry sanoi.

"Mutta tänä vuonna sinulla onkin maailman paras pari." Sanoin ja vinkkasin silmää.

"Menemmekö me muka tuonne?" Harry kysyi.

"Totta kai, miksi emme menisi? Kaikkihan ovat jättäneet meidät rauhaan, joten ei ole mitään ongelmaa." Sanoin.

"Eikö se ole sinusta outoa, että kaikki ovat jättäneet meidät rauhaan?" Harry kysyi.

"Ei ollenkaan." Sanoin.

"Jaa.." Harry mumisi ja jatkoimme matkaa luokalle. Niall seisoskeli luokan edessä ja huomatessaan meidät hän hymyili.

"Moi pojat." Niall tervehti.

"Moi." Sanoimme yhtä aikaa.

"Oletteko nähneet ilmoituksen siitä gaalasta?" Hän kysyi.

"Juuri luimme siitä." Sanoin.

"Oletteko tulossa?" Niall sanoi ja katsoi Harryä.

"Ollaan." Vastasin ja vilkaisin Harryä. Hän oli jotenkin alakuloisen oloinen.

"Harry, onko kaikki ok?" Niall kysyi.

"On, joo, mietin vain." Harry vastasi. Opettajan korkokenkien ääni kaikui käytävältä, tunti siis alkaisi.

***

Koulun jälkeen menimme Harryn kanssa hänen luokseen. Saisimme olla taas koko päivän kahdestaan, koska heillä ei ollut ketään kotona. Söimme välipalaa ja menimme Harryn huoneeseen. Lösähdimme hänen sängylleen.

"Harry, olen huolissani, onko kaikki varmasti hyvin?" Kysyin kun Harry näytti edelleen myrtsiä naamaa.

"On, on." Harry sanoi.

"Mitä mietit?" Kysyin.

"No sitä hemmetin gaalaa." Harry tuhahti.

"Älä nyt sitä stressaa, siitä tulee kivaa." Sanoin ja laitoin käden Harryn vatsalle alkaen silittämään siitä.

"Enpä tiedä, minusta tuntuu, että se ei tiedä hyvää." Harry mietiskeli.

"Turha sitä on miettiä, tehdään jotain kivaa." Sanoin.

"Mitä kivaa ajattelit?" Harry kysyi ja nousi päälleni.

"Oho, mitäs nyt? Mielesi muuttuu ääripäästä toiseen." Naurahdin.

"Eikö tämä kelpaa?" Harry kysyi.

"Kelpaa todellakin." Virnistin.

"No hyvä." Harry virnisti ja laskeutui alemmas painamaan huulensa omilleni. Hän oli käsiensä varassa ja jalat hajareisin päälläni. Sitten Harry siirsi huulensa kaulalleni, tunsin hänen hampaansa ihollani.