Just the way you are ~Larry Stylinson in finnish

10

Harry

Avasin silmäni ja tunsin ihanat kädet ympärilläni. Nostin päätäni tyynystä ja katsoin Louisia. Hän näytti todella söpöltä. Vilkaisin herätyskelloa. Voi paska! Kello oli jo yli yhdeksän, vaikka koulukin alkoi jo kahdeksalta.

"Louis." Sanoin ja tönäisin häntä muutaman kerran hellästi.

"Mm.." Hän mumisi ja raotti silmäänsä.

"Olemme myöhässä koulusta jo yli tunnin." Sanoin hädissäni. Louis ei vastannut mitään.

"Louis? Kuulitko?" Kysyin.

"Kuulin." Louis mumisi ja avasi silmänsä kokonaan.

"Niin, no meidän täytyy nousta." Sanoin ja yritin nousta istumaan, mutta jokin tai oikeastaan joku piti minua paikallaan. Louis ja hänen kätensä.

"Louis, ihan oikeasti." Sanoin.

"Harry, ihan sama vaikka ollaan myöhässä." Hän sanoi.

"Päästä irti, haluan nousta." Sanoin.

"Minun vierestäni?" Louis kysyi muka ihmetellen ja virnisti sitten.

"Kyllä, haluan päästä läpi psykologian kurssista." Sanoin.

"No voisiko herra edes suudella minua kerran?" Louis pyysi hymyillen. Huokaisin ja kurotin suutelemaan hänen huuliaan.

"Nyt voit nousta". Louis sanoi ja laski päänsä takaisin tyynylle.

"Mitä? Sinä nouset myös." Sanoin noustessani ja vedin peiton pois hänen päältään. Heitin sen lattialle ja menin vaatekaapilleni katsomaan päälle pantavaa.

"Oletpa sinä kiukkuinen." Louis sanoi.

"No mistähän mahtaa johtua?" Mutisin ja vedin farkut jalkoihini.

"Mistä minä tiedän." Louis sanoi ja nousi sängystä. Laitoin valkoisen T-paidan päälle ja pakkasin koululaukkuni.

"Menen jo alas. Tule perässä." Sanoin ja lähdin portaita alas. Jätin repun eteiseen ja menin keittiöön. Otin mehupurkin jääkaapista ja kaadoin sitä kahteen lasiin. Hörpin oman lasini tyhjäksi ja jätin Louisin lasin tiskipöydälle. Askeleet kantautuivat portailta ja Louis tuli keittiöön.

"Tuossa on mehua." Sanoin ja nyökkäsin mehulasia kohti.

"Kiitti." Louis sanoi.

"Hei sori ei mun ollu tarkotus kiukutella sulle." Sanoin.

"Kiukutella.." Louis naurahti.

"Mitä?" Kysyin.

"Sanoit sen söpösti." Louis virnisti.

"Mutta saanko anteeksi?" Kysyin.

"Höpsö, ei sinun tarvitse tuollaisesta pyytää anteeksi." Louis sanoi ja kurotti painamaan suukon poskelleni.

"Haluatko syödä jotain?" Kysyin.

"Eihän meillä ole aikaa. Lähdetään vaan hakemaan koulu tavarani." Louis sanoi ja laittoi lasin lavuaariin.

-

Juoksimme koulun käytävällä kohti matikan luokkaa. Olimme missanneet jo kaksi psykologian tuntia. Ei voi mitään. Matikan tunnit olivat alkaneet juuri hetki sitten. Olimme oven takana. Olin juuri koputtamassa oveen, mutta Louis otti kädestäni kiinni. Hän katsoi ympärillemme. Sitten hän painoi huulensa omilleni ja suuteli hellästi huuliani.

"Noin, koputa vaan." Hän hymähti. Naurahdin ja koputin oveen. Odotimme hetken aikaa ja sitten opettaja avasi oven.

"Anteeksi kun olemme myöhässä." Sanoimme Louisin kanssa samaan aikaan.

"Louis, tämä on jo toinen kertasi." Opettaja sanoi ja katsoi vakavana Louisia.

"Harry, mene sinä vain paikallesi kunhan tämä ei enää toistu." Opettaja sanoi.

"Ei toistu." Sanoin ja kävelin luokan takaosaan, jossa Niall istui yksin laskemassa matikkaa.

"Moi Niall." Sanoin istuessani Niallin viereen.

"Moi." Niall sanoi ja nosti päänsä ylös kirjasta.

"Maltoitte sentään tulla kouluun?" Hän kysyi.

"No me nukuttiin pommiin." Sanoin.

"Niin no-" Niall aloitti, mutta hänen lauseensa jäi kesken.

"Hitto, vielä yksikin myöhästyminen niin saan tunnin jälki-istuntoa." Louis sanoi istuessaan viereeni.

"Aa.." Mumisin ja käänsin pääni takaisin Niallin suuntaan. Hän huokaisi ja jatkoi keskittymistään laskemiseen.

"Niall, pitikö sun sanoa jotan?" Kysyin.

"Anna olla." Hän sanoi hiljaa. Minulle tuli paha mieli. Oliko Louis sittenkin oikeassa? Oliko Niall kateellinen Louisille?

-

Matikan tuntien jälkeen odotin Louisia vessasta ja samalla Niall käveli ohitseni. Otin häntä kädestä kiinni.

"Hei Niall, mikä sulla on?" Kysyin suoraan.

"Häh?" Niall kysyi. Vedin hänet kauemmas vessan luota.

"Olet ihan outo, mikä sinua vaivaa? Teemmekö me Louisin kanssa jotain väärää kun seurustelemme?" Kysyin.

"No ette tee. Tai... No et nykyään huomioi minua enää. Olet vain Louisin kanssa. Se ehkä ärsyttää vähän. Olemme kuitenkin tunteneet ikuisuuden ja yhtäkkiä kun Louis ilmestyy tänne ja alatte seurustelemaan niin kaikki muuttuu." Niall kertoi.

"Anteeksi, en ajatellut." Sanoin.

"Minä vain rakastan Louisia todella paljon." Sanoin. Niall nosti katseensa ylös. Käännyin katsomaan mitä hän katsoi. Louisia.

"Voi Harry.." Louis sanoi lempeällä äänellä.

"Odota Louis hetki." Sanoin ja käännyin Niallin suuntaan.

"Toivon, että olet iloinen minun ja Louisin puolesta. Lupaan viettää aikaa sinunkin kanssa jatkossa. En halua menettää sinua, olet paras kaverini." Sanoin.

"Niin sinäkin minun, mutta söpöile sinä nyt Louisin kanssa niin minä menen käymään koulun kirjastossa." Niall sanoi. Naurahdin.

"Nähdään kohta tunnilla." Sanoin.

"Joo." Niall sanoi ja lähti tiehensä. Käännyin Louisiin päin. Hän tuli lähelleni ja kietoi kädet ympärilleni.

"Olemme koulussa." Kuiskasin.

"Tiedän." Louis virnisti.

"Se mitä sanoit äsken oli aivan täydellistä." Hän sanoi.

"Niinkö?" Hymyilin.

"Minäkin rakastan sinua." Louis sanoi ja painoi huulensa omilleni. Ympäriltä kuului vihellystä ja pystyin tuntemaan kaikkien tuijottavan meitä.

"Minun puolesta voidaan seurustella ihan virallisesti." Louis sanoi.

"Niin minunkin." Sanoin. Louis hipaisi nenällään omaani irrottautueessaan kauemmaksi.

"Kaikki tuijotttavat meitä." Sanoin hiljaa.

"Haittaako se?" Louis kuiskasi ja otti kädestäni kiinni.

"Ei todellakaan. Olen ylpeä saadessani olla yhdessä juuri sinun kanssa." Sanoin.

"Samat sanat." Louis hymyili ja lähdimme kävelemään kohti maantiedon luokkaa.