Just the way you are ~Larry Stylinson in finnish

7

Harry

Juoksin suoraan huoneeseeni pidellen itkua. Ryömin sänkyyn ja vedin peiton päälleni. Annoin kyyneleiden valua poskilleni. Elämä oli aivan kamalaa. En pysty ajattelemaan asiaa edes selkeästi. En olisi ikinä uskonut Louisista. Luulin hänen pitävän minusta, mutta se olikin vain esitystä. Minä pidin Louisista todella paljon ja pidän edelleen. Tämä särkee sydämeni tai särki jo. Huoneeni ovelta kuului koputus. Narinasta päätellen äiti avasi oven.

"Harry, missä välissä oikein tulit kotiin?" Hän kysyi. Kuulin askeleiden kantautuvan lähemmäksi.

"Nukutko?" Äiti kysyi ja tunsin hänen käden selälläni, peiton päällä. Niiskaisin ja nostin päätäni. En saanut enää happea tyynyä vasten.

"Harry, mikä hätänä?" Äiti kysyi huolestuneen äidin äänellä.

"Ei mikään." Sanoin hiljaa.

"Kulta, kyllä minä nyt näen, että kaikki ei ole kunnossa. Mitä on tapahtunut?" Äiti kysyi ja istui sängyn reunalle.

"En halua puhua siitä." Mumisin ja nousin istumaan peittäen peitolla puolet kasvoistani.

"Minulle voit kertoa mitä vaan." Äiti sanoi ja silitti polveani. Olin hetken hiljaa ja niiskaisin.

"Louis suuteli toista poikaa tai miestä oikeastaan." Sanoin todella hiljaa ja toivoin, ettei äiti olisi kuullut sitä.

"Voi ei.." Äiti sanoi hiljaa.

"Louis vaikutti niin mukavalta pojalta." Hän jatkoi.

"Äiti, en pysty keskustelemaan tästä kanssasi, saanko olla nyt yksin?" Pyysin.

"Totta kai. Menen laittamaan ruokaa. Halutessasi voit tulla puolen tunnin päästä syömään." Äiti sanoi ja nousi sänkyni reunalta.

"Kiitos." Sanoin hiljaa ja odotin äidin lähtevän huoneesta. Painoin sitten pääni takaisin tyynyyn ja masennuin entisestään.

-

Louis

Istuin paikoillani äidiltä lainaamassa autossa. Harryn pihassa. Halusin selvittää asiat Harryn kanssa. Hänellä oli aivan väärä käsitys siitä mitä muutama tunti sitten tapahtui. Tiedän, minun olisi pitänyt välittömästi juosta Harryn perään. En tiedä miksi annoin tilanteen mennä tähän. Harry varmasti luulee, että jäin nuoleskelemaan sen hemmetin Maxin kanssa. Että ottaa aivoon tämä koko tilanne. Minä pidän Harrystä, en Maxista. Ei olisi ikinä pitänyt suostua hänen pyyntöönsä lähteä kahville. Isoin virhe koskaan. Huokaisin syvään ja nousin autosta. Paiskasin oven kiinni ja lähdin kävelemään hitaasti kohti Harryn kotiovea. Soitin ovikelloa ja odotin jonkun tulevan avamaan oven. Ovi avautui ja Harryn äiti seisoi vastapäätäni.

"Louis." Hän sanoi yllättyneen kuuloisena.

"Hei Anne. Tuota, onko Harry kotona?" Kysyin ystävällisesti.

"Itseasiassa..." Anne näytt hyvin mietteliäältä.

"Pahoittelen näin myöhäistä aikataulua, mutta minun on todella saatava puhua Harryn kanssa." Pyysin.

"Hyvä on. Harry on huoneessaan." Anne sanoi ja päästi minut sisälle.

"Kiitos paljon." Sanoin ja otin kengät jaloistani jättäen takin päälle. Kipusin portaat ylös ja pysähdyin Harryn huoneen oven taakse. Hengitin syvään ja koputin oveen. Harry ei vastannut mitään, joten avasin oven omin luvin. Harry istui sänkynsä päällä puhelimen valon heijastuen hänen kasvoilleen. Hän laski puhelimen sängylle ja katsoi minua silmiin.

"Saanko tulla?" Kysyin varovasti.

"Et." Harry vastasi hiljaa.

"Tulen silti." Sanoin ja suljin oven perässäni. Kävelin Harryn viereen ja istuin sängylle. Harry käänsi katseensa alaspäin.

"Harry, olen pahoillani siitä mitä näit aiemmin." Pahoittelin.

"Mutta se mitä näit, ei pidä paikkaansa." Kerroin.

"Tiedätkö, mitä väliä sillä enää on? Teit kyllä harvinaisen selväksi kenen kanssa haluat olla ja kenen kanssa et." Harry sanoi.

"Tuo ei ole totta." Kiistin. Harry käänsi katseensa minuun.

"No kerrohan sitten mikä on totta?" Hän kysyi tiukasti. Näin lähemmin katsottuna hänen silmänsä punoittivat pahasti. Oliko hän itkenyt koko tämän ajan minun typeryyksieni takia? Kerroin koko tarinan Harrylle. Kerroin kaiken Maxista. Kerroin kaiken siitä, kuinka hän pyysi vain kahville. Ja, että minulla ei ollut mitään tunteita Maxia kohtaan.

"Pitäisikö tuo muka uskoa?" Harry kysyi.

"Tai odota, mitä väliä sillä edes on. Olet vapaa tekemään mitä haluat, emmehän me edes seurustele." Harry lisäsi. Tuo tuntui pahalta. Tosin minä tein paljon pahemmin Harrylle. Laskin käden Harryn olkapäälle.

"Harry, minä pidän sinusta todella paljon. En kenestäkään muusta." Vakuutin. Harry ei vastannut mitään.

"Haluan olla vain sinun kanssasi. Lupaan, että en enää ikinä kiinnitä huomiota kehenkään muuhun." Sanoin.

"Louis, ei sinun tarvitse lupailla mitään. Kuten sanoin emme edes seurustele." Harry sanoi.

"Älä sano noin. Harry kiltti, anna anteeksi." Anelin.

"Haluan miettiä tätä yön yli. Haluaisin nukkua nyt, huomenna on koulua." Hän sanoi ja siirtyi kauemmaksi. Käteni valahti hänen olkapäältään.

"Hyvä on." Sanoin ja nousin ylös. Kävelin ovelle ja käännyin vielä Harryn suuntaan.

"Olen todella pahoillani." Sanoin hiljaa ja suljin oven perässäni. Kävelin hiljaa portaat alas ja laitoin kengät jalkaan. Kävelin nopeasti autolle. Istuessani penkille romahdin täysin. Mitä jos Harry ei annakaan anteeksi? Sitä en kestäisi. Pidän Harrysta todella paljon. Hänen ruskeat kiharaan taipuvat hiuksensa. Hänen täydelliset vihreät silmät, huulista puhumattakaan. Hänen ihanempaakin ihanempi vartalo. Ne täydelliset jalat... Ah, mitä vielä. Pyyhin kyyneleet poskiltani ja koitin kasata itseni. Laitoin kädet auton rattiin. Kyllä Harry antaa minulle anteeksi. Ei tämä juttu tähän voinut loppua, kun eihän se kerennyt edes kunnolla alkaakaan.

// Hehheeh kirjottelin tätä nyt yöllä. Pahoittelen, että ei tullutkaan päivällä kuten jo kerkesin kommentissa sanomaan. Mutta koko ilta vaan meni tossa 1Dn livestreamissa ja kaikessa sähellyksessä sen jälkeen :DD Jatkan tätä keskiviikkona :) Haluan kiittää jokaista joka lukee tätä ♥