Just the way you are ~Larry Stylinson in finnish

18

Louis

Tänään on hyvä päivä. On minun syntymäpäivä ja jouluaatto, mikä voisi olla parempaa. Vietimme aikaa perheeni kanssa kahteen asti ja nyt kello läheni puolta kolmea. Olin matkalla Harrylle. Hänellä oli minulle kuulemma yllätys. Ei tietenkään suostunut paljastamaan enempää kuin sen, että piti pukea siististi päälle.

Pysäköin auton Harryn pihaan ja kävelin ovelle. Soitin ovikelloa ja odotin Harryn, tai jonkun muun tulvan avaamaan oven. Harryn äiti, Anne avasi oven.

"Hei Louis ja oikein hyvää syntymäpäivää." Anne toivotti ja halasi rutistaen.

"Kiitos paljon." Sanoin. Astuin sisälle ja suljin oven perässä.

"Missä Harry on?" Kysyin.

"Hän on huoneessaan, kuulemma oli jotain kesken vielä." Anne sanoi.

"Ja hän pyysi sinua odottamaan tässä." Hän lisäsi perään.

"Ai, okei." Sanoin. Mitähän Harrylla oli mielessään?

"Näytät muuten todella komealta." Anne sanoi ja katsoi hymyillen.

"Voi kiitos." Sanoin, enkä voinut olla hymyilemättä. Käänsin katseeni portaille kun askeleet kantautuivat korviini. Harry kipitti komea puku päällään portaita alas. Henkeli oli salpaantua hänen komeudestaan. En vain ymmärtänyt miten joku voi näyttää noin hemmetin hyvältä.

"Hei rakas." Harry hymyili päästessään luokseni.

"Hei." Sanoin hymyillen. Harry kietaisi kädet tiukasti ympärilleni.

"Hyvää syntymäpäivää ihanuus." Hän sanoi.

"Kiitos kulta." Hymähdin ja irrottautuessamme kauemmaksi kurotin painamaan suudelman Harryn huulille.

"No joo, lähden häiritsemästä lähtöänne, pitäkää hauskaa." Anne sanoi ja lähti keittiön suuntaan. En yhtään huomannut hänen olevan vielä siinä.

"Kiitos, pidetään!" Huikkasin vielä perään.

"Mitähän sinäkin olet keksinyt pääni menoksi?" Mietin ääneen.

"Jaa-a, näet sitten." Harry virnisti. Hän tunnusteli taskujaan, testasi tietysti kaiken olevan mukana.

"Lähdetäänkö?" Kysyin.

"Jep." Harry nyökkäsi. Hän laittoi kengät jalkaan.

"Paitsi, on tässä yksi ongelma, miten voit yllättää minut jos joudun ajamaan... Taxi?" Ihmettelin lopuksi kun Harry avasi ulko-oven.

"Luuletko, että olisin niin tyhmä, että kertoisin minne pitää ajaa?" Harry kysyi ja sulki oven perässämme.

"Tämähän on yllätys ja tämä on osa sitä yllätystä." Hän virnisiti.

"En tiedä mitä sanoa, olet järjestänyt tämän kaiken vaivalla." Sanoin. En yleensä itke helpolla, mutta nyt ei ollut sekään kovin kaukana. Kukaan ei ole koskaan yllättänyt minua tällä tavalla.

"No niin, hyppää kyytiin." Harry sanoi kun taxikuski avasi meille oven. Kiitin kuskia istuessani autoon.

"Olet kyllä aivan uskomaton." Sanoin Harrylle kun hän istui viereeni.

"Tiedän, rakas, tiedän." Harry sanoi. Taxi lähti liikkeelle ja vei meidät, niin enhän minä tiedäkään minne olemme menossa.

-

Auto pysähtyi noin 15 minuutin ajomatkan jälkeen. Takaikkunat olivat peitetyt ja Harry kielsi kurkkimasta eteen. Hän halusi kaiken olevan yllätys.