kylmäverinen

Luku 3. sain mitä halusin

163 päivää ennen

Päivät kulkevat saman kaavan mukaan.

Aamulla kukaan ei tule herättämään, mutta aamupala loppuu kello 10.00 ja jos ei ehdi niin se on sitten voi voi.

Päivällä peruskoulu ikäisillä on koulua ja sitä vanhemmat saavat oikeastaan tehdä mitä huvittaa. Alueelta ei kuitenkaan saa poistua ilman erityislupaa. Kämäinen salia muistuttava huone on käytössämme. Myös mahdolliset psykologin ajat ovat silloin.

Iltapäivällä kello 15.00 - 17.00 on pakollinen kahden tunnin ulkoilu (myös talvisin). Sen jälkeen on lämmin ruoka. Tasan kello 17.30, jos ei ehdi saatat saada omenan, jotta jaksat iltaan asti. Ohjaajat ovat saattaneet myös keksiä jotain ei niin kivoja pelejä tai muita aktiviteetteja joihin ale 13 vuotiaat pakotetaan.

Illalla on ah niin ihana iltapala, jossa saat valita otatko banaanin vai omenan (tiedän aika ylellistä, ihan porvarifiilis tulee). Iltapalalle ei ole tiettyä kellonaikaa. Se alkaa 18.00 ja loppuu 22.00.

Yöllä kello 23.00 ohjaajat tulevat tarkistamaan, että kaikki on huoneissaan ja kello 3.00 osalta tullaan katsomaan, että nukkuuko. Minulta ei jakseta enää tulla katsomaan, koska Gwen on ilmoittanut eteenpäin tiedon, etten nuku oikeastaan koskaan. Vain silloin, kun on pakko ja silloinkin ovi lukittuna tuolilla.

Poistun Gwenin vastaanotolta juuri, kun peruskoululaiset alkavat virua kouluhuoneiston suunnasta. Kaikki oppilaat vaikuttavat väsyneiltä ja muutama raukka joutuukin suuntaamaan suoraan psykologin vastaanotolle. Näen kuinka yksi arviolta 13 vuotias tummahiuksinen tyttö kävelee Gwenin huoneeseen koputtaen ensin kiltisti. Hän pitää reppuaan laiskasti vain toisella olkapäällä.

Vaikka helvetin hyvä psykologi onkin, hän on erikoinen ja oikeastaan aika mielenkiintoinen ihmisenä. Koko nimeltään Gwen Quintrell sai potkut vanhasta työpaikastaan vankilasta, koska hankki romanttisen suhteen pahamaineisen murhaaja Johnsonin kanssa. Tohtori Quintrell oli luvannut jo auttaa Johnsonin ulos vankilasta, mutta vankilan henkilökunta tajusi noiden kahden salaisen suhteen ajoissa. Jostain syystä kuitenkin orpokotiin hän oli ihan hyvä. Oletetaan varmaan ettei hän ole rakastumassa alaikäisiin orpoihin.

Raahaudun huoneeseeni, heitän pikkutakin tuolin selkänojalle ja reivun kravatin kaulastani, koska se alkaa tuntua liikaa hirttoköydeltä. Nojaan käteni kirjoituspöytään ja katson ulos likaisesta ikkunasta. Puiden lehdet ovat alkaneet vaihtaa väriään ja osa on jo pudonnut maahan.

On syyskuu, on syksy, silti tytöt tarkenevat ulkona t-paita kauluspaidoissaan ja liian pieniksi ja paljastaviksi rullatuissa hameissaan. Ja tietenkään jätkät eivät saa pervoja katseitaan irti. Sääliksi käy.

Oveeni koputetaan kolme kertaa ja menen avaamaan oven ilman mitään kiirettä. Kohtaan kirkkaan sinisten silmien katseen, joita reunustaa vaaleat hiukset.

Cabriel suutelee minua intohimoisesti kietoen kätensä niskaani. Lasken käteni tuon vyötärölle, kun hän potkaisee oven kiinni takanaan.

Tunnen kuinka Cabriellen kädet liukuvat hitaasti rinnalleni ja alkavat avaamaan hitaasti kauluspaitani nappeja. Alan hitaasti avaamaan tuon hameen vetoketjua.

Cabrielle kaataa minut sängylleni.

162 päivää ennen

Kävelen käytävällä kohti ruokalaa. En ole nähnyt Cabrielleä koko päivänä, vaikka on jo päivällisaika. Olen niin sanotusti vältellyt häntä.

Ohitan kasan Cabriellen kavereita, mutta onnekseni Cabrielle ei itse ole siellä.

Otan lasillisen huoneenlämmössä seisonutta vettä ja lautaselleni kauhallisen hernekeittoa näin torstain kunniaksi. Hernekeitto on ainoa ruoka, joka täällä edes onnistuu ja olen onnellinen, että sitä on tarjolla yhtenä päivänä seitsemästä.

Menen istumaan tavalliselle paikalleni kahden hengen nurkkapöytään. Toiselle paikalle ei kyllä koskaan tule ketään, mutta se tuoli on siinä lähinnä muodon vuoksi.

Cabrielle laskee tarjottimensa pöydälle valmiina istumaan toiselle paikalle, mutta nostan kättäni hieman estääkseni.

"Mitä? Vältteletkö sinä minua?" Hän kuulostaa hieman huvittuneelta.

"Sain mitä halusin."

"mitä? Halusitko sinä vain seksiä?"

En vastaa.

Cabrielle tuhahtaa. "Luulin, että olisit erilainen.."

En vastaa.

Olen kuullut tuon lauseen liian usein, joka kerta eri tytöltä. Se on tyttöjen tapa yrittää saada toisessa aikaan katumusta tai jonkin näköistä myötätuntoa. Huono yritys pakko sanoa.