kylmäverinen

Luku 24. sä hymyilet

34 päivää ennen

Katselen kun aurinko laskee horisontin taakse saaden taivaan punertamaan siltä suunnalta. Se on kaunista. Yksi kauneimmista asioista mitä maailmassa on. En ole ikinä ennen katsellut auringonlaskua mistään näin korkealta. Olen aina vain katsellut sitä sen verran mitä harmaiden tai ruskeiden rakennusten välistä näki.

Olen juonut melkein kaiken kaakaon muovisesta mukistani, mutta se lämmittää kylmiä käsiäni vielä juuri ja juuri. Mukiin on jäänyt pieni ruskea kaari, minkä kaakao on tehnyt valkoiseen muoviin minun juodessa sitä.

Juon kaakaon loppuun ja lasken mukin katon karhealle pinnalle. Vilkaisen auringonlaskua ihailevaa ja käsiään lämmittävää Ellietä ennen kuin nousen ja kävelen ihan reunalle. Istun siihen roikottaen jalkojani reunan toisella puolella niinkuin jossain teinileffassa. Alas on pitkä matka ja siihen kuolisi, mutta en minä pudotusta pelkää. En ole ikinä pelännyt.

"Kaveri hei, tuus pois sieltä." Ellie korottaa ääntään hieman, jotta varmasti kuulen.

"Nääh, mitäs jos sä tulisit tänne mun kaa? Mä pidän kyl kii." Nojaan taakse käsiini ja käännän päätäni tuon suuntaan. Pieni tuuli saa tuon punaisen tukan kerta toisensa jälkeen kokoajan vain enemmän sotkuun.

"En mä nyt kyllä taida."

"Come on. En mä sua päästä putoomaan."

Katson, kun Ellie nousee ja varovasti kävelee lähemmäs. Melkein minun kohdallani tuo istuu alas, mutta pitää jalkansa visusti katon puolella. Kiedon käteni Ellien ympärile ja vedän varovasti tuon heiveröisen kehon lähemmäs itseäni ja samalla myös reunaa. Katson huvittuneena hymyillen, kun Ellie pelkää pudotusta ihan helvetisti liikaa ja kietoo kätensä tiukasti ympärilleni.

Tyttö kääntyy katsomaan minua ja tuon suunpielet nousevat suloiseen hymyyn. "Sä hymyilet."

Kylmennän ilmeeni nopeasti. "Enhän."

"Kyllähän. Minä näin." Ellie jatkaa hymyilyään.

Pudistan huvittuneena päätäni. Käännän tuon katseen takaisin auringonlaskuun ja painan pienen suudelman tuon hiuksiin. Hiuksista erottuu hienoinen mansikka-shampoon tuoksu ja jään hengittämään tuoksua keuhkoihini.

33 päivää ennen

Herään kerrankin lämpimästä sängystä pehmeän peiton alta. Olen ylipäätään yllättynyt että sain nukutuksi vihdoin ja viimein.

Katselen ympärilleni. Olen hotellihuoneessa, jonka olin eilen illalla ostanut. Ellie nukkuu vieressäni näyttäen niin rauhalliselta ja viattomalta, että ihmettelen miten vitussa sellaisia ihmisiä edes on.

Viime ilta oli yksi parhaimmista niistä 6 653 illasta jotka olen elänyt lyhyen elämäni aikana. Tai ehkä jopa parhain. En ainakaan tähän hätään keksi parempaakaan. Me nimittäin.. noh.. hotellilla.. well, we made love. We did love-making things. You know. Kyllä olen kiusallinen.

Pyörittelen Ellien hiuksia sormeni ympärillä. Tuo alkaa pikkuhiljaa availemaan silmiään ja mutisee jotain unista mistä en saa selvää. Epäilen kyllä ettei siinä ollutkaan mitään sanoja saati lausetta.

Tuon luultavasti vielä puoliksi unessa oleva päätyy minuun. "Huomenta." Ääni on hiljainen ja väsynyt mutina.

"Huomenta." Silitän tuon hiuksia ja laitan niitä korvan taakse pois kasvoilta.

Ellie hymyilee ja sulkee silmänsä vielä hetkeksi. Katselen hetken ennen kuin painan hellän suudelman tuon huulille. Tyttö ei vastaa siihen, mutta tunnen tuon hymyilevän ja se riittää paremmin kuin hyvin.

(tähän väliin kirjottajan eli itse Jumalan kommentti: mitä vitun ällösöpöilyä mä kirjotan ku siis tä ei oo enää okei joten sori kaikki. Syyttäkää sitä et kello on kaks yöllä :D)

"Haluisko neiti käydä aamupalalla jossai kivassa kahvilassa vaikka?" Kysyn hiljaisella äänellä.

Ellie avaa silmänsä ja katsoo minua. Katson, kun tuo haukottelee hieman ennen kuin nyökkää antaen ehdotukselleni myöntävän vastauksen hymyillen hieman.