kylmäverinen

Luku 4. Jumalan kyyneleet

145 päivää ennen

Elämässä tulee olla jotain sääntöjä, joita voi muistella kun katsoo sateen vääristämästä ikkunasta tyhjälle pihamaalle.

Säännöistä tulee pitää kiinni ja se vaatii harjoitusta, siksi 14 vuotias minä laadin itselleni säännöt, jotka komeilevat nyt harakanvarpailla kirjoitettuna päiväkirjani etusivulla.

Sääntö 1. Älä mene ikinä naimisiin. Avioliitto on ikuinen ja hermoja raastava kirous. Et halua sitoutua tunteettomaan suhteeseen. Et tulisi pärjäämään vain yhden naisen kanssa loppu elämääsi, etkä siis halua puolisosi joutuvan kestämään pettämistä koko vitun pitkän liiton ajan. Muutenkin näyttäisit helvetinmoiselta pelleltä kyykistelemässä jonkun naisen edessä metallinen rinkula kädessä.

Sääntö 2. Älä ikinä hanki lasta / lapsia. Vaikka et olisi tekemisissä lapsen äidin kanssa se on silti pysyvä osa elämääsi ja sukupuutasi. Olisit vitun paska isä. Se pitäisi oikeasti kasvattaa ja siitä pitäisi huolehtia. Et halua rasittaa ketään sillä, että pistät heidät syntymään ja tuot heidät tähän paskaan maailmaan, jossa kirsikkana kakun päälle sinä olet. Luultavasti se lapsi konttaisi saman tien parvekkeelta alas, kun näkee naamasi.

Sääntö 3. Älä nyt saatana tanssi missään tekopyhissä bling bling tanssiaisissa. Näytät vaan vitun tyhmältä. Puvut ahdistavat ja kainaloista hiertää. Naisilla on liian leveät mekot ja tanssiasentoon on vaikea päästä, kun toisella lähtee vyötäröstä alaspäin joku kankainen pyramidi. Juhlien ainoa edes vähän alkoholia sisältävä juoma on se saatanan huoneenlämmössä seissyt kirsikka-siideri, johon kukaan jätkä ei uskalla koskea, joten puolilla on joku taskumatti povitaskussa ja loput lipittävät mansikkamehua nurkassaan. Saatana mitä paskaa.

Ikkunan tuijottaminen käy raskaaksi, joten lähden kävelemään käytäville. Joukko tyttöjä vilkuilee minua, mutta kävelen vain ohi.

Gwen kävelee käsi kiedottuna itkevän Cabriellen ympärille. Cabriellen silmät punoittavat, alahuuli on rypistynyt pieneksi ja kulman nousseet säälittävästi keskeltä ylös. Hän on aika ruma itkiessään. Siinä menee kuudeskymmeneskolmas rikkomani sydän. Tuntuu kuin saisin jokaisesta rikotusta sydämestä voimaa rikkoa lisää sydämiä.

Cabrielle mulkaisee minua säälittävästi. Gwen katsoo minua lempeästi, vaikka luultavasti Cabrielle on vuodattanut dramaattiset tunteensa minun kusipäisyydestäni Gwenille. He ohittavat minut sanaakaan sanomatta.

Jatkan matkaani pitkin autioksi muuttunutta pitkää käytävää, jonka seinillä on jokaisen Englannin entisen kuninkaan ja kuningattaren taulut erikseen hienoissa muovisissa kullaksi naamioiduissa kehyksissä.

Jään istumaan yhteen ikkunasyvennykseen. Nojaan poskeni vasten kylmää ikkunaa ja koukistan jalkani niin, että ne kaikessa pituudessaan mahtuvat tasanteelle.

Vesipisarat tippuvat ikkunaan ja valuvat sitä pitkin vääristäen näkymää. Sorainen piha on täynnä pieniä lammikoita, joiden veden pinnassa näkyy, kun pisarat osuvat niihin.

Sitä sanotaan, että kun sataa, jumala itkee. Silloin sitä vasta tuleekin tunteeton olo. Koko maailman luoja, herra, kaikki valtias, jolle hyväuskoiset rukoilevat päivittäin, hänkin itkee. Minä en itke. Minä en itke koskaan, mutta voin arvata, että Jumalalla on ollut parempi elämä, kuin minulla. Oletuksia vain.

Sekunnit muuttuvat minuuteiksi ja minuutit tunneiksi.

Tunnen kylmän, mutta siron käden olkapäälläni ja Gwen kyykistyy eteeni yrittäen luoda katsekontaktin. Hän ei onnistu siinä, ei ole koskaan onnistunut.

"Jesper, tuo oli neljäs minun hoitamani tapaus, jossa sinä olet ollut kusipää ja särkenyt jonkun sydämen.."

Kiitos kohteliaisuudesta tohtori Quintrell.

"Katso minua, kun puhun sinulle." Tuo sanoo jo hieman ankarammin.

Käännän katseeni vastentahtoisesti Gweniin ja kohtaan tuon silmälasien reunustaman sinisen katseen.

"Sanon tämän nyt ystävänäsi, psykologinasi ja henkilökunnan jäsenenä. Sinun pitää lopettaa juominen, polttaminen, huumeiden käyttö ja tunteilla pelaaminen. Opettele tuntemaan se omatunto sisälläsi."