kylmäverinen

Luku 10. mafiapomon poika

104 päivää ennen

Kävelen katua pitkin. Annan autojen ohittaa minut vapaasti. On jo pimeä. Seuraan vaaleahiuksista arviolta 25 vuotiasta pukuun pukeutunutta poikaa. Pojan nimi on Fritz Woltter. Hän on Crystalin mukaan saksalaisen mafiapomon poika. Hän haluaa koko Woltterin perheen hengiltä ja se on minun tehtäväni hoitaa. Odotan, että hän tekee kohtalokkaan virheensä.

Ja siinä se tulee. Fritz kääntyy pimeälle kujalle jatkaen matkaansa. Tarkistan ettei ikkunoista katso mahdollisia silminnäkijöitä ja otan takin povitaskusta aseeni. Pienikokoinen pistooli. Sivelen sen metallista pintaa, johon on kaiverrettu kaunokirjoituksella aseen merkki ja asetan luodit pistooliin.

Tartun Fritziä hiuksista kääntäen tuon pään kallelleen. Painan tukevasti aseen piipun tuon kaulaan kiinni ja kuiskaan tuon korvaan: "Jos huudat, kuolet. Anna lompakkosi."

Fritz kaivaa taskustaan lompakkonsa ja otan sen käteeni. Tungen sen taskuuni. Peräännyn pari askelta ja painan aseen piipun tuon takaraivoon.

"Tiedätkö kuka olen?" Kysyn madaltaen ääntäni.

Fritz Woltter pudistaa päätään hieman. Vedän liipaisimesta. Kuuluu kamala pamaus ja nuoren Woltterin ruumis kaatuu maahan. Tuon hiusten seasta valuu verta.

"Etpä tietenkään tiedä." Mutisen ruumiille jaloissani ja potkaisen tuon kasvot näkyviin.

Kuulen poliisiauton sireenin ja näen poliisiauton kaartavan kujan eteen. He kuulivat pamauksen. Kuja on kuitenkin liian pieni autolle, joten poliisin on jätettävä auto ja noustava.

Tähtään poliisia aseella, mutta tiedän että minun on juostava. Ammun poliisia niin, että luoti osuu rintaan ja mies kaatuu. Juoksen. Juoksen kujaa pitkin muiden paikalle tulleiden poliisien juosten perässäni. Olen nopeampi, olen selvästi paljon nopeampi.

Luoti kulkee ohitseni ja iskeytyy peltiin voimalla jättäen reiän. Toinen luoti iskeytyy soraan. Kolmas jatkaa matkaansa niin kauas, etten näe mihin se lopulta iskeytyy. Jokaisen luodin laukaisusta kuuluu korviin sattuva pamaus.

Juoksen ihan kujan päähän asti, jossa minua odottaa metallinen verkkoaita. Minun on pysähdyttävä. Aitaa ei voi ohittaa, eikä alittaa. Aita on korkea ja poliisit saavuttavat minua. Laitan aseen povitaskuun ja tartun verkkoaitaan. Koitan kaatuuko aita helposti ja kestääkö se painoni.

Alan kiivetä poliisien saapuessa näköetäisyydelle. Metalli hiertää käsiäni. Jalkani eivät pääse ottamaan tukevaa otetta verkon pienistä reijistä. Jollain ihmeen kaupalla, pääsen kuitenkin hengissä aidan toiselle puolelle.

Jatkan juoksemista luotien iskeytyessä soraan vieressäni. Yksi luoti iskeytyy kivuliaasti jalkaani ja joudun hidastamaan vauhtiani, mutta jatkan juoksemista silti. Käännyn sivukujalle ja livahdan täyteen baariin. Menen istumaan nurkkaan katsoen ikkunasta ulos.

Sietämätön kipu säteilee jalasta muuhun kroppaan. Minun on nostettava housujen lahje ampumahaavan kohdalta. Koko jalka on ihan veressä. Luoti on saatava pois, että haava voi parantua oikeasti. Luoti on saatava pois heti.

Kävelen nilkuttaen vessaan lukitsien oven. Istun vessanpöntön kannelle ja katson haavaa. Hengittelen. Minun on otettava luoti pois itse, nyt. Tungen sormeni luodin tekemään reikään. Tunnustelen missä luoti on. Se sattuu. Kipu säteilee koko ruumiiseeni saaden käteni tärisemään, joka tekee tilanteesta vieläkin vaikeampaa ja kivuliampaa.

Vedän verisen pienen raudasta tehdyn luodin jalastani. Se on vaaleanharmaa veren alla. Siihen on kaiverrettu: "Harvey Woltter". Se kiero on siis joku luotitehtailija kaiken muun lisäksi. Käärin luodin vessapaperiin ja tungen sen taskuuni. Pesen käteni verestä. Kostutan hieman vessapapereita ja pyyhin niillä verta jalastani. Sidon muutaman kerroksen vessapaperia jalan haavan ympärille. Lasken lahkeen sen päälle. Vilkaisen veristä lattiaa, mutta jätän sen niin.

Kävelen ulos baarista kadulle nilkuttaen yhä. Poliisit ovat kadonneet yhtä työparia lukuunottamatta. Heidät on varmasti käsketty jäämään siihen partioon varaltani, jos sattusin kävelemään ohi, sitä iloa en heille anna.

Lähden kävelemään toiseen suuntaan taskuja kaivaen. Nostan näkyville valkoisen servietin, johon on kirjoitettu siistin kirjaimin: "Soita minulle". Tekstin olla näkyy Ellien puhelinnumero. Hymähdän hieman.