kylmäverinen

Luku 13. metsästysveitsi

86 päivää ennen

Aurinko on laskenut jo tunteja sitten ja Lontoo tyhjentynyt ihmisistä. Kello on suurin piirtein kaksi yöllä. Siellä täällä menee noin 15 vuotiaista koostuvia nuorisojengejä, joista vähintään yhdellä on lippis päässään väärinpäin käännettynä. He eivät tunnu kiinnittävän minkäänlaista huomiota minuun ja hyvä niin.

Tiellä lojuu sanomalehti, joka on vähän kastunut, oikea kulma on repeytynyt irti ja takasivulle on painautunut mutainen kengänjälki. Poimin lehden käsiini ja kääntelen sen sivuja kalpeilla luisilla sormillani. Istun maahan nojaten jonkin suljetun liikkeen näyteikkunaan. Pyyhin hiekat lehden päältä ja koetan suoristaa pahimpia taitoksia.

Etusivulla komeilee noin viikko sitten murhatun Luciana Woltterin kuva ja vieressä kuva nelihenkisestä saksalaisesta varakkaasta perheestä. Keskellä kuvaa tuolissa istuu vaaleahiuksinen 25 vuotias Fritz Woltter, jonka murhasin ensimmäisenä. Fritzin vieressä hieman takana seisoo kauniiksi laitettu Luciana Woltter, jonka murhasin viimeksi. Lucianan vieressä seisoo häntä noin päätä lyhyempi tyttö. 16 vuotias tummahiuksinen Amalie Woltter, joka on heti seuraavana murhalistallani. Fritzin tuolin toisella puolella seisoo harmaahiuksinen Harvey Woltter. Itse pääpiru.

Kuvan alla olevassa pienemmässä tekstissä kerrotaan murhista ja Harveylle ja Amalielle asetetusta valvonnasta, jonka Lontoon poliisi hoitaa murhatutkinnan aikana, kun he majailevat Lontoossa. Tekstissä kuvaillaan myös murhaajaa ja sen vaatetusta. Tekstissä kuvaillaan minua. En ole tullut yhtään ajatelleeksi, että minuthan voidaan saada helposti kiinni esimerkiksi isän takin takia.

Viskaan lehden takaisin maahan noustessani seisomaan. Minulla ei ole takkia ylläni eikä siis myöskään asetta, joka tekee olostani hieman turvattomamman kuin yleensä. Vilkaisen ympärilleni. Nuorisojengit ovat nekin kadonneet. Tien laidalla näkyy pieni rähjäinen metsästysliike. Etsin katseellani kylttejä, jotka kertovat onko paikassa kameravalvontaa, mutta en löydä yhtäkään. Liike vaikuttaa heikosti suojatulta.

Kävelen liikkeen luo. Näyteikkunassa komeilee erilaisia liikkeen tuotteita, mutta en keskity niihin. Näyteikkunoissa on kaksikerroksinen ikkuna, joten se on turhan vaikea rikottavaksi. Kyllä minä siihenkin pystyn, mutta siitä tulee rumempaa jälkeä. Lasisen oven lasissa on kuitenkin vain yksi kerros. Minun pitää siis mennä siitä sisään. Katselen ikkunoista sisään, mutta en löydä vilkkuvaa punaista valoa, joka ilmoittaisi hälytysten olevan päällä tai edes olemassa.

Isken kyynärpääni voimalla lasista läpi. Kauluspaitaan sotkeutuu hieman verta kyynärpään kohdalta. Irrotan isoja lasin sirpaleita ja astun sisään kauppaan. Mikään hälytys ei soi. Kävelen ympäriinsä ja katselen ympärilleni. Liike ei myy aseita, joka luultavasti onkin syy heikolle suojaukselle.

Oven edessä on metsästystakkeja. Otan takin, joka muistuttaa paljon armeijan takkia. Se on tummanvihreä, mutta ympäri takkia on erikokoisia läiskiä eri vihreän sävyissä. Se on täydellinen käyttööni. Heitän sen päälleni asetellen sen hyvin paikoilleen. Se istuukin hyvin. Huomaan ajattelevani pitäisikö Ellie siitä, mutta karistan ajatuksen pois.

Kävelen seinälle johon on kiinnitetty useita veitsiä. Melkein kaikissa on kaareva ja terävä metsästysveitsen terä. Veitsiä on erikokoisia. Koetan melkein kaikkia ennen kuin löydän sopivan. Puinen kahva ei ole liian pitkä eikä liian lyhyt. Käteni saa siitä täydellisen otteen. Sen terä on kaareva ja pelottavankin terävä.

Laitan veitsen tuppeen ja kiinnitän sen vyöhöni niin että se jää takin alle piiloon. Kierrän kauppaa vielä ympäri. Näen uistimia ja erilaisia onkia, mutta en mitään millä minulla olisi käyttöä. En nimittäin ajatellut alkaa kalamieheksi.

Lähden rikkinäisestä ovesta takaisin tielle. Lontoo on yhä hiljainen, autio ja pimeä. Siellä täällä lojuu muutama roska. Nuorisosta ei näy jälkeäkään. Muutama humalainen yrittää löytää kotiinsa, mutta muuten missään ei näy ketään. Kujat ovat täysin pimeinä ja näyttävät vaarallisilta. Kuin mörkö asuisi siellä.