kylmäverinen

Luku 2. tupakka tappaa

168 päivää ennen

Istun laiturilla ilman kenkiä pitäen jalkojani joen vedessä. Olen käärinyt housujeni lahkeet niin, että ne pysyvät kuivina. Cabrielle istuu vieressäni heilutellen jalkojaan vedessä. Hän katsoo jalkojen veteen tekemää aaltoliikettä hymyillen. Olemme niin sanotusti tapailleet kaksi viikkoa.

Katson tuota ja tuo kääntää katseensa minuun hymyillen. En hymyile takaisin, mutta en pidä katsettani täysin kylmänäkään.

Cabrielle ottaa käteni omaansa. Vien vapaana olevan käteni tuon poskelle ja liu'utan sen ihan tuon korvan viereen. Painan huuleni Cabriellen huulille kallistaen tuon päätä hieman ylöspäin.

Vaikka kuinka sitä voisi ajatella niin, en ole rakastunut, en ihastunut. Haluaisin kyllä, mutta en kykene. Olen liian kylmä siihen.

Irrottaudun suudelmasta nähden hänen hymynsä. Cabrielle haroo hiukseni taakse ja nousee seisomaan. Katson, kun tuo laittaa kengät jalkaansa ja lähtee kavereidensa seuraan.

Käännän katseeni joen virtaan. Löysennän kravattiani ja kaivan pikkutakkini taskusta askin tupakkaa ja sytkärin. Sytytän tupakan ja vedän nikotiinia keuhkoihin.

Kun olin seitsemän, istuin ihan rauhassa samassa paikassa kuin nytkin, jalat kylmässä vedessä, katse joella. Joukko 13 vuotiaita poikia tulivat luokseni ja painostivat minut polttamaan. Siitä asti se on ollut minulle jonkinlainen riippuvuus tai addiktio.

"Tupakka tappaa, herra Gillers." orpokodin nuori naispsykologi Gwen istuu viereeni ja laskee jalkansa alas, mutta koukistaa niitä hieman niin ettei kastele mustia nahkakenkiään.

Gwenillä on pitkät vaaleat hiukset, joita hän pitää aina ponnarilla niskassaan. Hänen kirkkaan sinisiä silmiään reunustaa mustat paksusankaiset neliön muotoiset silmälasit. Gwenin meikittömältä iholta voi erottaa muutaman rypyn, mutta ei enempää.

"Ja sinä luulet, että tulen elämään niin pitkään, että ehdin kuolemaan keuhkosyöpään."

"Jesper, toivon niin, toivon tosiaan."

Ei hän oikeasti toivo. Hän vain tekee työtään ja yrittää luoda ihmisissä tunteen, että häntä tarvitaan maailmassa. Hän kylläkin selittää sellaista vain nuorille, jotka ovat yrittäneet itsemurhaa tai heillä on suuri riski siihen tai sen yrittämiseen.

Gwen painaa päänsä olkapäälleni. Pidän siitä, kun hän tekee niin, mutta esitän kuin minua ei kiinnostaisi, eikä kyllä kiinnostakkaan. Vetelen nikotiinia keuhkoihini ja puhallan savut ilmaan hieman ylöspäin, jottei Gwen saisi savuja naamalleen.

"Olet alkanut viettämään aikaa Cabrielle Hawleyn kanssa?"

Nyökkään hieman.

"Onko teidän kahden välillä tunteita?"

"Yksipuolisia." Totean kylmän välinpitämättömästi.

Gwen tietää minut ja kylmyyteni, joten hän ei kysy enempää. Hän tietää jo etten ole koskaan saanut oikeita tunteita Cabrielleä kohtaan. En saa niitä koskaan ketään kohtaan. Olen vain liian kylmä ja tunteeton.

"Olet tiedätkö hankala tapaus."

"Tiedän."

"Haluatko edes parantua? Haluatko oppia tuntemaan tunteita, tuntemaan rakkautta, tuntemaan että sinusta välitetään?"

Haluan, tietenkin haluan. Kuinka ihanaa olisi lyödä jotain vihasta ja tunteella, eikä vain siksi, että sitä kerjättiin, sinun oletettiin hakkaavan se, joten sinä hakkaat. Kuinka ihanaa olisi nähdä peilistä heikon, murtuneen ja itkevän itsensä. Kuinka ihanaa olisi tuntea rakkautta ja välittää jostain ja elää tunteiden pohjustamaa elämää yhdessä jonkun ihanan naisen kanssa.

"Et pääse armeijaan.."

Hätkähdän hieman. "miksi?"

"Vaikea masennus, hoitojakso suljetulla, kolme itsemurhayritystä, et suostu lääkitykseen.. ei näytä hyvältä."

Olisin halunnut armeijaan, Gwen tietää sen. Olisi ihanaa voida sanoa, että minä olen mies, joka lähtee sodan tullen puolustamaan maataan muiden oikeiden miesten kanssa, mutta ilmeisesti olen liian heikko siihen.

Gwen kietoo toisen kalliin samettitakin hihan päällystämän kätensä lohduttavasti ympärilleni silittäen hieman kylkeäni. En jaksa välittää, vaikka ehkä haluaisinkin.

"Jesper, sinun on opittava näyttämään tunteesi, hymyilemään, itkemään."

Luuletko etten tiedä. Luuletko etten ole yrittänyt.

Ilta alkaa hämärtyä ja tunnen, kun Gwenin kädet lakkaa viimein tuntumasta ympärilläni ja poski olkapäälläni. Tuo nousee ja ojentaa kättään. Tartun siihen ja tuo vetää minut ylös.

Lasken housuni peittämään myös sääreni ja vedän sukat ja kengät jalkaani, jonka aikana Gwen on ehtinyt katoamaan pimeyteen.