kylmäverinen

Luku 18. lopetan heidän elämän

67 päivää ennen

Saimme auton ovet auki tuomallani avaimella ja moottori lähti käyntiin helposti, mutta äänekkäästi. Autosta löytyi kuusi tölkkiä Red Bullia ja kymmenisen proteiinipatukkaa. Sillä selviää alkuun. Ellie selvitti miehen puhelimella, että olemme pohjois-Walesissa jossain metsässä. Sain putsattua veitseni, käteni ja sen miehen kännykän verestä. Muille en sanonut sanaakaan sen miehen kohtalosta, vaikka Eldon sitä kysyikin ja muut vain katsoivat vinoon. Uskon kyllä heidän tajuavan.

Eldon tarjoaa minulle Cadillacin avaimia. "Haluutko ajaa?"

"Sori, mut mä ajan vaa uusimpia mersuja." Virnistän Eldonille ja kapuan vanhan jenkin takapenkille.

"Hienohelma." Eldon naurahtaa ja istuu kuskin paikalle.

Scarlet istuutuu Eldonin viereen etupenkille ja Ellie on hankkinut itsensä takapenkille seurakseni. Turvavöitä ei ole estämässä, joten tuo painautuu ihan kylkeeni ja kiedon käteni tuon ympärille kääntyen hieman sivuttain. Ellie on minua paljon lyhyempi, joten näen hyvin tuon pään yli.

"Pistetäänkö musiikkia? Täällä on jotain paskaa ja Elvistä." Scarlet selaa levyjä hanskalokerosta.

"Elvis käy paremmin kuin hyvin." Sanon takapenkiltä ja muut mutisevat jotain myöntävää.

Scarlet laittaa yhden levyistä levysoittimeen ja auton yllättävän hyvin toimivista kaiuttimista alkaa soimaan Elviksen "Devil in Disguise" samalla kun Eldon käynnistää auton ja lähtee liikkeelle. Scarlet joutuu laittamaan musikkia kovempaa jotta se kuuluu moottorin äänen yli. Kiedon käteni tiukemmin Ellien ympärille, ettei tuo heiluisi Eldonin ajaessa harvinaisen paskasti.

Eldon alkaa laulaa kappaleen tahtiin ja Scarlet liittyy nopeasti mukaan kuoroon. Huomaan, että he ovat kietoneet kätensä yhteen vaihdekepin ympärille. Voi miten romanttista. Puoliksi sylissäni oleva Ellie yhtyy myös laulamaan Elvistä ja lopulta paineen alla, alan itsekin laulamaan mukana. Hieman hiljempaa kuin muut, mutta kuitenkin.

Kun kappale vihdoin loppuu ja kaikki hiljenevät, Ellie kääntyy katsomaan minua hymyillen. "Sä laulat hyvin." Elliellä on heikon kuuloinen ääni tai sitten häntä vain ujostuttaa. Herttaista joka tapauksessa.

"Olen imarreltu, mutta niin sinäkin." Yritän hymyillä hieman onnistumatta.

Katson Ellietä silmiin ja hän katsoo minua takisin. Hänen silmänsä ovat siniset. Vaalean siniset. Pupilli on tietenkin musta, mutta myös sinistä kiertää musta reunus. Hänellä on kauniit silmät. Todella kauniit. Niitä voisi jäädä tuijottamaan ikuisuudeksi.

"Joten jos olemme nyt jossain Pohjois-Walesissa, täältä ajaa noin 6 tuntia takaisin Lontooseen." Eldon selittää etupenkiltä.

Me muut mutisemme jotain vastaukseksi. Siitä seuraa pitkä hiljaisuus, jonka aikana Ellie nukahtaa syliini. Käteni ovat yhä tuon ympärillä. Menevät kylkien kohdalta tuon vatsalle ja kiertyvät sitten takaisin kylkiin. Painan suudelman tuon punaisiin hiuksiin. Pidän tuon siinä tiukasti, mutta samalla hellästi. En halua, että jokin niin kaunis menee rikki.

Olemme ajaneet arviolta kaksi tuntia. Aurinko ei ole vielä noussut. Kello on luultavasti arviolta kolme tai neljä aamuyöstä. Muita autoja ei näy, vaikka olemmekin päässeet pois soratieltä. Taivaalla ei näy kuuta. Eli on uusikuu olettaisin, koska pilviäkään ei näy.

"Tulit metsästä verisenä, veitsi kädessä ja sinulla oli sen miehen tavaroita. Mitä sille miehelle tapahtui?" Scarlet uskaltautuu viimein kysymään.

Pysyn vain hiljaa. En halua vastata. En halua tunnustaa, että murhasin sen miehen. Kaikki tietävät sen, mutta häpeän osaksi tekoani. En ole psykopaatti. En ainakaan myönnä. En halua olla erilainen. Mutta joudun myöntämään olevani jonkin sortin sosiopaatti. Tapan ihmisiä, lopetan heidän elämän. En koe heitä ihmisinä, jotka tuntevat. En osaa tuntea minkäänlaista empatiaa uhrejani kohtaan. Kadun vain vähän.