kylmäverinen

Luku 21. seitsemäs kerros

51 päivää ennen

Katson valkeaa paperia edessäni. Paperilla näkyy jälkiä lyijykynästä, mikä minulla on kädessä. Jonkinlaista kirjoitusta. Katson kun paperin vaalea pinta heijastaa vuoroin violettia sinistä ja pinkkiä. Värit ovat peräisin katossa olevista pyörivistä led-lampuista. Yritän miettiä. Yritän keksiä. Vedän taas lyijykynällä muutamia viivoja, jotka muodostavat lisää kirjoitusta.

Harvey Woltter on menettänyt poikansa, tyttärensä ja vaimonsa. Poliisi on arvannut, että Harvey tulisi luultaast itse olemaan seuraava. Miehellä on nykyään tarkat turvajärjestelyt. Hän majoittuu tällä hetkellä toisessa omistamistaan kartanoista, joka sijaitsee Norwichissa 93:n mailin päässä Lontoosta.

Yksi Woltterin läheisistä liikekumppaneista asuu Lontoon ydinkeskustassa ihan baarin vieressä. Mies on puoliksi yhdysvaltalainen ja puoliksi ranskalainen. Hän on vain 28 vuotta, tummahiuksinen ja pitkä. Kuvan mukaan sivistyneen ja aatelisen näköinen.

Rypistän paperin taskuuni ja kävelen ulos täydestä baarista. Ulkoilma on kylmää ja lunta on jo peittämään kengän paksun pohjallisen piiloon. Sytytän tupakan. Nikotiini tuntuu lämpimältä sisälläni, vaikka muuten kylmä viima yrittää jäädyttää minua.

Lontoon keskustassa on paljon kerrostaloja. Vanha nainen tulee yhden suht korkean kerrostalon ovesta ulos ja hyödynnän tilaisuuden. Astun samalla oven aukaisulla sisään jokseenkin lämpimään rappukäytävään. Katsahdan taulua seinällä. De La Chapelle sukunimellä varustettu asunto näyttää olevan ylimmässä kerroksessa.

Tilaan hissin seitsemänteen ja ylimpään kerrokseen. Lyhyen matkan aikana pieni hissikoppi tuntuu täyttyvän harmaasta savusta, joka tulee tupakasta huulillani. Minua ei onneksi kiinnosta vittukaan jätänkö nikotiinihöyryni hissiin vai en.

Hissin ovet avautuvat ja edessäni on käytävä ja puinen ovi. Oven postiluukkuun on taiteiltu De La Chapelle. Astun ulos savuisesta kopista ja koputan puiseen oveen. Mies tulee avaamaan oven. Hän katsoo minua kysyvästi, mutten ala kyselemään lupia vaan astun sisään omilla luvillani.

"Anteeksi kuka sinä olet?" De La Chapelle kysyy ja sulkee oven takaamme.

Arvelen, että rakennuksessa on sen verran ohuet seinät, joten joku saattaa kuulla. Päätän siis ensimmäistä kertaa turvautua valehenkilöllisyyteeni ja vastaankin: "Jake Fiend." Vilautan tuolle vielä henkkareitani voittaakseni luottamuksen puolelleni.

De La Chapelle nyökkää hieman ja ohjaa minut peremmälle olohuoneeseen asti. Hän istuu sohvalle, mutta minä jään seisomaan. En aio koskea mihinkään ellei ole ihan pakko. En tahdo jättää sormenjälkiä ja muita jälkiä.

"Mitä sinä täällä teet? Vaikutat aika nuorelta." De La Chapellen äänestä kuului itsevarmuus, mutta myös pieni määrä pelon tapaista.

"Tulin kysymään Harvey Woltterista. Olet ilmeisesti hänen läheinen liikekumppani tai niin olen saanut ymmärtää. Ja ole ihan 27 vuotta, olen aina näyttänyt ikäistäni nuoremmalta, on varmaan ihan kiva sitten kun lähentelee 40-50 vuotta." Yritän kuulostaa samalla asialliselta, mutta myös rennolta, jotta saisin tuon kertomaan Woltterista.

De La Chapelle naurahtaa hieman. "Opiskelimme aikoinaan samassa collegessa yhdysvalloissa ja sieltä ajauduimme molemmat Eurooppaan samalle alalle."

"Mitä mieltä olet nykyisestä tilanteesta ja uskotko, että murhaaja pääsee Woltterin turvajärjestelyjen läpi? Vai haluataanko Woltteria itseään edes hengiltä?" Pysyn asiallisessa sävyssä puheessani.

"Turvajärjestelyt ovat keskiluokkaa, mutta ei mikään tavallinen tallaaja siitä läpi pääse. Ei millään. Pitää oikeasti olla fiksu." De La Chapellen olemus muuttui yhtäkkiä taas hermostuneeksi.

"Vaikutanko minä sinusta tavalliselta tallaajalta, joka ei pääse niiden läpi?" Kävelen tuon taa sohvan toiselle puolelle.

"Vaikutat?" De La Chapelle vaikuttaa hämmentyneeltä ja pelokkaalta.

Vedän veitseni esiin ja asetan sen 28 vuotiaan yhdysvaltalais ranskalaisen miehen kaulalle. "Oh, watch me." Vedän tuon kaulan auki ja peräännyn hieman, etten tahriinnu vereen.