kylmäverinen

Luku 7. vapaus

116 päivää ennen

Laitan isäni takin kauluspaitani päälle ja suljen täynnä olevan putkikassini. Koko maallinen omaisuuteni on siinä kassissa. Heitän kassin olalleni ja painun ihmisiä täynnä olevaan käytävään jättäen tyhjennetyn huoneeni oven hieman raolleen.

Kävelen ripein askelin mitään sanomatta käytävällä kohti uloskäyntiä. Gwen tulee vastaan ja toivottaa hyvää syntymäpäivää ja onnea vapautumisen johdosta hymyillen, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. En vastaa mitään, en kiitä, en edes vilkaise entistä psykologiani. En ole hänelle enää mitään velkaa.

Ulkona ilma tuntuu erilaiselta. Se ei tunnu vain ilmalta, se tuntuu vapaudelta, siltä että voin kerrankin tehdä mitä huvittaa. Minun ei enää tarvitsisi palata orpokotiin. Ei enää psykologin istuntoja, ei enää ruokalan nurkkapöydässä istumista, ei enää käytävillä kävelyä, ei enää muiden katselemista likaisesta ikkunasta, ei enää isoa taloa täynnä vanhempansa menettäneitä säälittäviä penskoja.

Kävelen raudasta tehdyistä porteista vapauteeni, muuhun maailmaan, ihmisten sekaan.Kukaan ei tunnu kiinnittävän minuun minkäänlaista huomiota. Alan kävellä pitkin Lontoon katuja ja silmäilen ihmisiä, taloja, liikkeitä ja autoja. Vähän väliä ohi menee legendaarinen kaksikerroksinen punainen bussi. Olen nähnyt niitä vain leffoissa, joskus kun niitä näytettiin pienempänä.

Jokaiselle orpokodista lähtevälle tuoreelle aikuiselle annetaan 1000 puntaa, jotta he eivät nyt kuolisi ensimmäisen viikon sisällä. Orpokoti ei halua, että heidän tekemä työnsä lasten kasvattamisessa menee hukkaan heti.

Tuhat puntaa ei kuitenkaan riitä mihinkään. Pitää siis hankkia töitä. Ainakin väliaikaisesti, jotta saa vähän edes jotain rahaa. Täytyy sitä ihmisen voida elää.

Kävelen läheiseen ravintolaan ja pizzan tuoksu ympäröi minut. Nälkä iskee, orpokodissa oli aina suoraan sanottuna hirveää ruokaa, joten en ole osannut edes unelmoida paremmasta, saati sitten mistään ravintolaruoasta. Katselen ympärilleni ja annan katseeni kiertää ihmisestä toiseen. Katseeni osuu noin parikymppiseen miehen alkuun, joka istuu tiskin takana valkoinen essu päällään. Kävelen hänen luo.

"Anteeksi, olisiko mitenkään mahdollista päästä tänne töihin? Edes siivoamaan tai jotain." Yritän kuulostaa edes jollakin tapaa ystävälliseltä.

Tarjoilija tarkkailee minua päästä varpaisiin arvioivasti ja yritän näyttää siltä, että osaan hommani.

"En voi yksin tehdä päätöstä ja pomoni ei ole tällä hetkellä paikalla, jos tulet huomenna uudestaan niin tiedämme enemmän." Tarjoilija hymyilee ystävällisesti.

"Sano suoraan."

"Painu pihalle. Ei sulla ole mitään mahdollisuuksia tänne."

"Kiitos." Käännyn ja poistun paikalta vähin äänin saaden asiakkaiden katseet.

Samanlaisia paikkoja olivat läheinen kahvila, pikaruoka-ravintola, elokuvateatteri, kapakka ja meksikolainen ravintola. Ainoa paikka johon minut huolittiin, oikein mielellään vielä, oli baarimikon pesti yhdellä syrjäisellä klubilla. Pääsen ainakin myymään viinaa vanhoille juopoille, juuri 18 vuotta täyttäneille seuran hakijoille ja väärät henkkarit hankkineille nuorille. Palkka on ihan okei. 15 puntaa tunnissa ja tipit päälle.

Olen kylläkin aika ylpeä, että sain hankittua töitä jo ensimmäisenä päivänä vapaudessa. Luulin, että minulla olisi mennyt paljon kauemmin. Ainakin joku kaksi viikkoa, mutta tämähän meni hyvin.

Sain aloittaa työt heti. Istun nyt siis tiskin takana tarkkailemassa kahta juoppoa nurkassa. On sunnuntai, joten paikka on melkein tyhjä. Kattoon on kiinnitetty led valot joiden violetti valo valaisee tilaa jotenkin.

Pyyhin likaisella rätillä tiskiä kolmannen kerran vartin sisään. Kaikissa elokuvissa tiskin takana aina pyyhitään tasoa, joten pakko kai sitä on itsekin, kun kerran on mahdollisuus. Ainakin tulee puhdasta.

Arviolta noin viisikymppinen mies kaljamahansa ja huonosti kasvavan partansa kanssa kävelee hitaasti kassalle ja istuu korokkeelle. Hän silmäilee minua arvioivasti silmäluomiensa takaa. Miehen kasvot ovat ryppyyntyneet ja harmaiden hiusten seassa näkyy vielä muutama punertava hiussuortuva.

"Pistä penska yks bisse tulemaan." Mies kuulostaa jotenkin hieman halveksivalta, mutta olen täällä asiakaspalvelijana joten en välitä asiasta sen enempää.

Täytän yhden tuopin keltaisella nesteellä joka kuohuu hieman kädelleni ja annan sen miehelle. Kuivaan käteni tiskin alla olevaan pyyhkeeseen miehen mulkoillessa minua. Tossa äijässä on jotain mätää, joku koira tässä on haudattuna.