kylmäverinen

Luku 5. osaat varmaan itsekin ulos

139 päivää ennen

Asetan veitsen terän ranteelleni ja painan sitä hieman.

Ensimmäinen viilto. Toinen viilto. Kolmas viilto. Neljäs viilto. Haluan tuntea kipua. Viides viilto. Kuudes viilto. Seitsemäs viilto. Haluan itkeä. Kahdeksas viilto. Yhdeksäs viilto. Haluan pelätä veitsen terää ihollani. Kymmenes viilto. Haluan kuolla.

Laatikoston ainoa avattu laatikko on ihan tyhjä. Lasken veitsen takaisin sen puiselle pinnalle niin, ettei laatikko olekaan enää täysin tyhjä. Veitsen terä kiiltelee, kuin sitä ei olisi koskaan käytettykkään. Olen puhdistanut sen huolellisesti verestä ja muista lioista ennen ja jälkeen käytön.

Haavoihin olen levittänyt kauan sitten käytävän kaapista varastamaani puhdistusainetta, joka nyt kirvelee inhottavasti avohaavoissa. Se tuntuu siltä kuin joku painaisi tulikuumaksi lämmitettyä veistä haavoihin.

Laitan valkoisen silittämättömän kauluspaidan ja napitan sen vanhan ja räihnäisen vartalopeilin edessä. Sen hihat ovat jääneet hieman lyhyiksi ja napit ovat irronneet hihojen manseteista, mutta kyllä sitä vielä käyttää.

Solmin tummansinisen pitkän solmion kravattisolmulla kaulaani ja käännän kauluspaidan kaulukset paikoilleen.

Heitän kravatin väritykseen sopivan pikkutakin harteilleni ja laitan sen kaksi nappia kiinni.

Näytän pelottavan sivistyneeltä. Kävisin hyvin häiden bestmanista, ehkä jopa sulhasesta. Tai siis kävisin, jos pikkutakin rinnuksissa ei komeilisi orpokodin logo, joka on tehty näyttämään ihan joltain keskiajan kuningaskunnan vaakunalta. En kylläkään ihmettelisi, vaikka orpokoti olisikin joltain 1600-luvulta peräisin.

Haron sysimustat hiukseni taakse, mutta ne tippuvat heti takaisin silmien eteen.

Ovelta kuuluu neljä tasaista koputusta. En ehdi menemään avaamaan ovea enkä kutsumaan vierastani sisään, kun Gwen astelee sisään, kuin joku maailman hallitsija.

Hän näyttää eriltä. Hän on avannut vaaleat lainehtivat hiuksensa ja ottanut lasinsa pois. Hän on vaihtanut mustat farkkunsa saman väriseen hameeseen. Hän on ottanut valkoisen lääkärin takkinsa pois ja jättänyt kauluspaitansa ylimmät napit auki. Oikeastaan Gwen näyttää aika nuorelta ja omalla tavallaan kauniilta.

"Päivää tohtori Quintrell, mikä suo minulle tämän yllättävän vierailun?" Kysyn mahdollisimman tyynesti ja laitan käteni housujen taskuun.

Gwen katsoo minua päästä varpaisiin. Psykologi tarttuu minua paidan rinnuksista ja vetää lähelleen. Hän liu'uttaa käsiään rinnallani.

"Gwen, oletko okei?" Yritän vältellä psykologini katsetta.

Hän jatkaa rintani sivelyä nyt molemmilla käsillään minun katsoessa eteeni hänen päänsä yli. Olen sen verran pitkä. Gwen huokaa ja liu'uttaa kätensä poskilleni. Hän kääntää katseeni itseensä ja suutelee minua.

Työnnän psykologini hellästi rinnasta kauemmas. Hän katsoo minua hieman hölmistyneenä. Hän ei luultavasti odottanut, että antaisin hänelle pakit.

"Anteeksi Gwen, en koskaan ole ajatellut sinua sillä tavalla." Totean mahdollisimman tyynesti ja palautan käteni taskuihini.

"Mutta Jesper." Tuo sanoo säälittävästi ja yrittää vielä kerran lähestyä minua, mutta työnnän hänet jälleen pois.

"Olet psykologini. Osaat varmaan itsekin ulos, mielellään koko orpokodista, mutta käytäväkin käy." sanon ja suoristan kravattiani.

Gwen poistuu sanomatta enää sanaakaan.

134 päivää ennen

Monen mutkan kautta sain hankittua itselleni uuden psykologin, mutta en kertonut mitään mitä Gwen teki joten hän sai pitää työpaikkansa.

Uusi psykologi on nimeltään Anne Cox. Huono puoli hänessä on se, että hän on Cabriellen täti ja jotenkin liian ammattitaitoinen. Hän vain kysyy samat kysymykset, joka kerta, tekee muistiinpanot. Hän ei edes yritä vaikuttaa siltä, että häntä kiinnostaisi potilaansa asiat. Hän nimittäin myös käskee porukan kutsumaan häntä tohtori Coxiksi. Jos joku erehtyy kutsumaan häntä Anneksi, hän korjaa sen heti.

Tuntuu ettei kukaan pidä tohtori Coxista. Paitsi ehkä Cabrielle, tuskin hänkään.