The beginning of Us

Prologi

"Ei voi olla todellista!" huudan ja lyön nyrkilläni seinää. Katson testiä, jonka keskellä komeilee plusmerkki. Käteni tärisevät ja tunnen kyyneleen valahtavan poskelleni. Suljen silmäni, ja avaanne uudestaan tarkistaakseni että näen oikein toivoen että kuvittelen tuon punaisen plussan. Niin ei kuitenkaan ole. Mitä olen mennyt tekemään?

*****

Minua ei voisi vähempää kiinnostaa mennä kouluun juuri nyt. Sainhan minä juuri äsken tietää olevani raskaana. Raskaana jollekkin pojalle, jonka olen tavannut vain pari kertaa jossain bileissä. Ja raskaana, ilman minkäänlaista käsitystä siitä mitä ihmettä minun pitäisi juuri nyt tehdä.

Asun yksin tässä ankeassa pikkukaupungissa, sillä vanhempani asuvat toisella puolella Suomea. Ainoa ystäväni Noorakin asuu toisella puolella kaupunkia. Onneksi minulla on sentään hänet.

Poikaystäväähän minulla ei ole. Ei ole oikeastaan koskaan ollut. Ainahan niitä jotain säätöjä on ollut, ja yhden yön juttuja, mutta ei koskaan mitään vakavaa. Tämä lienee syy sille, että en ole koskaan edes rakastunut. Mitä rakkaus edes tarkalleen ottaen on?

Siitä minulla ei ole hajuakaan. Ei sillä ettenkö olisi halunnut rakastua joskus. Kaikkihan haluavat. En ole koskaan vain tavannut sellaista ihmistä, jota kohtaan voisin tuntea jotain pientä ihastusta enempää. Kaikki juttuni ovat yleensä päättyneet lyhyeen.

Ja minulle se on silti ollut ihan okei. Koska 'se oikea löytyy silloin kun vähiten odotat sitä'. Minun kohdallani ei ole vielä toiminut. Juuri nyt minua alkaa kuitenkin jo huolettaa. Olen todellakin liemessä. Enkä usko abortin olevan oikea ratkaisu. En kuitenkaan haluaisi antaa lastani jonkun oudon ihmisen adoptoitavaksi, enkä todellakaan, missään nimessä ole valmis äidiksi. Mitähän helvettiä minun pitäisi siis tehdä?

______________________________________

Words 247