"Minun pitää kertoo sulle jotain" sanon. "Enkä todellakaan tiedä että miten sä voit reagoida tähän" jatkan ja nielaisen vaivaantuneena.
Poika kohottaa toista kulmaansa odottavasti.
"Sano vain" hän rohkaisee.
"Mi-minä olen r-raskaana" saan lopulta s...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
~ IRIS ~
After one week, and a pregnancy test:
Eipä ollut mahatautia ei. Olen raskaana, eikä minulla ole harmaintakaan aavistusta siitä, mitä ihmettä minä teen. Ja kaiken lisäksi lapsen isä on Oliver. Kaikista mahdollisista vaihtoehdoista se on se miltei huonoin vaihtoehto.
En edes tunne Oliveria. Tiedän hänestä vain sen kovan ulkokuoren ja naistenmiehen maineen. Aikaisemmin yritin parhaani mukaan pysyä kaukana hänestä ja poissa hänen tieltään. Mutta nyt. Yhden todella humalaisen illan, liian villien bileiden ja pikapanon jälkeen, minulla ei enää ole sitä mahdollisuutta. Kannan hittovie hänen lastaan...
***
"Tuuthan sä illalla sen Oliverin luo? Se järjestää sen frendin kanssa bileet" Noora puhelee minulle, ja vetelee henkosia tupakastaan.
Kohautan olkapäitäni. OLen varma että minulla ei ole enää kauaa aikaa. Noora alkaa pian ihmetellä yhtäkkistä tupakan ja alkoholin käyttämisen lopettamistani. Viimeistään silloin minun on pakko kertoa hänelle.
Hän hymähtää ja tumppaa tupakan tuhkakuppiin. Hän kaivelee askista toista, ja tarjoaa minullekkin. Pudistan rivakasti päätäni, ja huomaan ystäväni hämmästyvän. En ole varmaan koskaan kieltäytynyt tupakasta.
" Nyt oikeesti hei. Mikä sulle on yhtäkkiä tullu?" Noora kysyy ja katsoo minua kulmat kurtussa.
Tuijotan hiljaa maata edessäni. En tiedä mitä minun pitäisi vastata. En halua vielä kertoa kenellekkään, ennen kuin olen päättänyt mitä teen.
Tunnen Nooran polttavan katseen itsessäni. "Hei, sää voit kertoo mulle mitä vaan. Ei toi oo sun tapasta jättää tupakointia tai bilettämistä välistä" tämä sanoo.
Kun en vieläkään vastaa mitään, ystäväni jatkaa vielä. " Mä en oikeesti keksi mitään syytä tälläseen. Et sää ainakaan oo raskaana" hän naurahtaa.
Niin, enpä. Muuten vain minulla on aamupahoinvointia, menkat myöhässä, positiivinen raskaustesti vessan kaapissa ja aika varattuna lääkärille.
Keskustelumme, tai paremminkin Nooran pitämä kuulustelu, päättyy onneksi lyhyeen sillä näemme Sebun ja muutaman sen frendin astelevan naureskellen luoksemme. Ei se mikään ihme ole, olemmehan me juuri koulun tupakka paikalla. Vilkaisen ystävääni varovasti, ja hän näyttää loukkaantuneelta. Meidän pitää oikeasti saada tilaisuus puhua rauhassa. En mä nyt tässä koulun pihalla halua salaisuuksiani ruveta kertomaan.
Sebu astelee vierelleni ja laskee käsivartensa olkapäilleni. "Moro beib. Ei ollakunnol puhuttu niitten bileitten jälkeen" hän lausahtaa ja katsoo minua virnistäen.
Nyrpistän nenääni, ja huomaan myös Oliverin liittyvän seuraamme. Mahan pohjassani läikähtää jotain minulle tuntematonta...perhosiako? Ei,ei todellakaan. Minä vain kuvittelen kaiken.
Oliver pummii tupakan joltain ringissämme olevalta jätkältä, ja välillemme syntyy katsekontakti. Katkaisen sen kuitenkin pian, sillä pyristelen itseni vapaaksi Sebun käsivarren alta. Huomaan Sebun kääntymään katsomaan minua, ja mutristavan huuliaan pettyneenä liikkeeni johdosta. Pyöräytän silmiäni, ja kaivan puhelimen takkini taskusta. Snäppejä minulle on tullut aika himskatin paljon, mutta en jaksa välittää niistä.
Kuuntelen muiden puheita ja esitän selailevani instaa. Hätkähdän kuitenkin, kun kuulen nimeni.
"Maa kutsuu Iris. Mä tiiän että oo kuuma, mutta ei sun tartte olla noin pyörällä päästäs ajatellessas mua"Sebu rehentelee ja ansaitsee sillä leikkimielisen kyynärpään iskun kylkeensä.
" Älä luule itsestäs liikoja. En mä sun päälle kuolais ees sun unissas" vastaan hänelle virnistyksen kera.
"Voi kuule, jospa vain tietäisit..." hän sanoo ja iskee silmää.
Näytän hänelle kieltä ja pudistan päätäni. Hän osaa kyllä olla todella raivostuttava.
