"Minun pitää kertoo sulle jotain" sanon. "Enkä todellakaan tiedä että miten sä voit reagoida tähän" jatkan ja nielaisen vaivaantuneena.
Poika kohottaa toista kulmaansa odottavasti.
"Sano vain" hän rohkaisee.
"Mi-minä olen r-raskaana" saan lopulta s...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
~ Iris ~
"Nyt oikeesti puhu mulle" Noora komentaa. On kulunut taas yksi vikko lisää. Ja sehän tarkoittaa, että olen kohta ollut jo kuukauden raskaana.
"Mikä sinulla on?" Noora jatkaa kyselyä. "Minä en voi auttaa sinua jos et kerro mikä sinulla on"
Huokaisen. "En ole valmis puhumaan siitä"
" Miten niin? Tätä on jatkunut jo ihan liian kauna. Minä näen että jokin vaivaa sinua, joten kerro minulle. Haluan auttaa sinua, ihan niinkuin ennenkin" hän jatkaa sinnikkäästi, mutta oikeasti huolestuneen kuuloisena.
Suljen silmäni ja nojaan pääni kaappini oveen. Tasaan hengitystäni, sillä haluan pysyä vahva.
"Kerro minulle"Noora toistaa, ja alkaa kulostamaan jo epätoivoiselta.
"Mikään ei voi olla niin paha, että et voisi kertoa siitä minulle" hän ärhäkästi. "Vai etkö sinä luota minuun enää?" Noora kysyy korottaen ääntään turhautuneena.
"Luotan minä. Luotan, ja tulen aina luottamaan" vastaan hänelle yrittäen pitää tuneeni kurissa, vaikka se on ihan helvetin vaikeaa, ja korotan ääntäni loppua kohden tahtomattani.
"No sitten kerro minulle "Noora anelee.
Vedän syvään henkeä.
"Olen raskaana" kuiskaan.
Ystäväni ilem muuttuu heti epäuskoiseksi. "Mitä?"
Nyökkään. "Olen raskaana" toistan ja kyynel vierähtää poskelleni. En voi enää estää itkua, ja tunnen poskieni kostuvan kuunelten virratessa niitä pitkin. Valun kaappia pitkin lattialle istumaan ja halaan jalkojani. Ei olisi sittenkään pitänyt kertoa vielä. Nyt hän varmasti järkyttyy ja jättää minut yksin tämän tilanteen kanssa.
Nyyhkin yrittäen pitää itseni kurissa, kun yhtäkkiä tunnen käsivarret ympätilläni. Noora rutistaa minua kovasti.
"Anna kun arvaan. Sebu?" hän kysyy.
Tirskahdan. "No ei todellakaan" vastaan jo rauhoittumaan päin olevan itkuni seasta.
"Joel?"Noora yrittää arvata uudelleen.
Pudistan päätäni.
"Oliver" vastaan hiljaa, ja tunnen Nooran jähmettyvän hetkeksi. Hän kuitenkin rentoutuu pian, ja alkaa silittämään käsivarttani.
