"Minun pitää kertoo sulle jotain" sanon. "Enkä todellakaan tiedä että miten sä voit reagoida tähän" jatkan ja nielaisen vaivaantuneena.
Poika kohottaa toista kulmaansa odottavasti.
"Sano vain" hän rohkaisee.
"Mi-minä olen r-raskaana" saan lopulta s...
"Siihen pöydän päätyyn vaikka. Ei tänne paljoo väkeä tuu nii ei niitten tartte mitenkää erityisesti siinä olla" vastaan hänelle ja katselen ympärilleni. Kaikki näyttää hyvältä. Kaikki on valmiina pikkuisen nimiäisiä varten.
Parin tunnin kuluttua kaikki vieraat ovat saapuneet. Vietämme aikaa yhdessä, kakuttelemme ja ilmoitamme kummit. Lapsen nimihän kerrotaan myös.
Kummit valitsimme Oliverin kanssa yhdessä. Halusimme siis sellaiset, jotka mielestämme sopivat kummeiksi. Päädyimme valitsemaan kummeisi Nooran, Joelin ja Teemun.
He olivat oikeasti otettuja, ja suostuivat mielihyvin.
Lapsemme nimi ilmoitettiin ennen kahvittelua. Mietimme nimeä aika tarkasti, ja päädyimme lopulta mielestämme sopivaan vaihtoehtoon.
Pikkuiselle päätimme antaa nimeksi Emilia Adalmiina Lahti. Olimme molemmat sitä mieltä, että se sopi hänelle, ja että hän pitäisi siitä itsekin.
Minulla oli oikeasti ihana ilta. Juttelimme ja nauroimme paljon. Pikku Emiliakin oli hyvällä tuulella, eikä pahastunut, vaikka kaikki halusivat pitää häntä sylissä. Emilia on kaikille jo nyt todella rakas. Ja uskon, että hän tulee tuomaan kaikkien elämään iloa.
Oli mukava nähdä, että Oliverin isäkin oli paikalla. Hän näytti olevan todella ylpeä Oliverista, enkä edes ihmettele miksi. Hän on kasvanut suunnattomana, enkä voisi tällä hetkellä olla onnellisempi. Hän jätti bilettämisen ja ryyppäämisen taakseen, ja tiedän että ei hän niitä kaipaakkaan.
Uskon että ne olivat muutenkin hänelle joku pakokeino todrllisuudesta, ihan niinkuin minullekkin.
Illalla nukuttaessani Emiliaa, en voi muuta kun mielessäni kiittää siitä, että olen saanut näin ihanat ihmiset vierelleni.
- - - - - - -
Okei. Tää tarina alkaa olleen taputeltu, enää ois epilogi jäljellä.
