"Minun pitää kertoo sulle jotain" sanon. "Enkä todellakaan tiedä että miten sä voit reagoida tähän" jatkan ja nielaisen vaivaantuneena.
Poika kohottaa toista kulmaansa odottavasti.
"Sano vain" hän rohkaisee.
"Mi-minä olen r-raskaana" saan lopulta s...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
~ IRIS ~
"Kyllä mä ihan tosissani oon"hän vastaa ja hymyilee minulle hiukan.
Vastaan häen hymyynsä. "No siinä tapauksessa voisin mä ehkä tullakki sinne peliin"
***
Kaadan viimeiset pirtelöt suuhuni, ja käännän katseeni ystävääni.
"Vau. Oikeesti vau" hän sanoo selvästi hämmentyneenä.
"Jep, hän yllätti minut täysin. Aion mennä. Vaikka vihaan jalkapalloa yli kaiken, haluan silti tutustua tähän Oliverin puoleen enemmän" vastaan.
"Hmmh" ystäväni mutisee mietteliäänä.
"Mitä? kakista ulos vain"kysyn sillä tiedän hänen haluavan sanoa jotain, mutta hän ei tiedä viitsiikö.
Noora puraisee huultaan empien. "EN tiedä kannattaako sinun" hän lopulta myöntää.
Kurtistan kulmiani. "Miksi ei?"
"No ensinnäkin, tiedät hänen maineensa. Hän ei ole mikään sitoutuva tyyppi. Lisäksi en halua sinuun sattuvan" hän vastaa.
"Kyllä minä nyt tuon kaiken tiedän. Tämä on kuitenkin minun elämäni, ja minun päätöksei. Sitä paitsi hitto vie olen paksuna hänelle!" tiuskaisen ihmeissäni. En todellakaan odottanut tuota Nooralta. Luulin hänen tukevan minua , riippumatta siitä mitä ikinä teinkään.
En tiedä johtuuko se hormooneista, vai mistä, mutta jokin saa minut nousemaan ylös ja astelemaan ulos kahvilasta. En katso perääni, eikä Noora seuraa minua.
Kyynel valuu poskelleni, mutta pyyhin sen saman tie pos sillä näen Joelin kaartavan vierelleni.
"Tarvitseeko neito kyytiä?" hän kysyy virne naamallaan ikkunan auetessa.
Vaikka en pidä siitä, että hän kutsuu minua neidoksi, päädyn nyökkäämään ja istahtamaan hänen kyytiinsä. Vedän oven perässäni kiinni, ja yritän koota itseni. Haluan vain kotiin.
Joel kaasuttaa liikkeelle. "Minnes mennään?" hän kysyy.
"Meille" vastaan lyhysti.
"Ja ainiin, älä enää ikinä kutsu minua neidoksi" jatkan.
Joel vilkaisee minua ja nauraa. "Selvä homma madame"
Pyöräytän silmiäni ja huokaisen. Tämä on niin tyypillistä Joelia.
