"Minun pitää kertoo sulle jotain" sanon. "Enkä todellakaan tiedä että miten sä voit reagoida tähän" jatkan ja nielaisen vaivaantuneena.
Poika kohottaa toista kulmaansa odottavasti.
"Sano vain" hän rohkaisee.
"Mi-minä olen r-raskaana" saan lopulta s...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
~ IRIS ~
Kello näyttää jo sen verran, että Oliver hakee minut puolen tunnin päästä. Alkaa olla kiire, sillä minulla on päällä vuosisadan vaatekriisi. En tiedä mitä minun pitäisi pukea ylleni, sillä en halua ylipukeutunut.
Minulla ei ole hajuakaan siitä, että mihin Oliver on minut viemässä, joten on varauduttava vähän kaikkeen.
Mietin pääni puhki, mutta kun en muuta vaate yhdistelmää keksi, luovutan ja puen ylleni perus mustat farkut, pitsisen topin ja neuletakin. Jalkaan vetäisen mustat Vanssin Old skoolit ja nappaan vielä puhelimen mukaani. Juuri sopivasti kuulen tööttäyksen pihalta, ja kipitän nopeasti ulko-ovelle. Peruutan vielä kuitenkin pari askelta, ja vetäisen ohuen takin mukaani.
Autoon istuessani, huokaisen helpotuksesta kun näen että Oliverkin on pukeutunut vain farkkuihin ja perus takkiin. Taisin siis valita ihn hyvät vaatteet.
***
Makoilemme vierekkäin viltillä, joka on levitetty rannalle. Onneksi on vielä ns lämmintä, niin en jäädy ohuessa takissani. Oliver on järjestänyt meille piknikin, ja olin todella yllättynyt miten paljon vaivaa hän oli tämän eteen nähnyt.
Olemme jutelleet jo jonkin aikaa kaikkea turhaa maan ja taivaan väliltä, mutta nyt alkaa olla jo aika. Minun täytyy kertoa hänelle. Pelkään vain hänen reaktiotaan. Meillä menee tällä hetkellä hyvin, ja haluaisin vain nähdä mihin suuntaan tämä lähtee kehittymään. Mutta sepä ei ole mahdollista. Vaikka meidän juttumme olisi muuten toiminut, niin uskon että se olisi päättynyt viimeistään lapsen synnyttyä. Vauvan syntymä on joillekkin aikuisille aviopareillekkin kriisi suhteen kannalta, niin ihan varmasti se vaikuttaisi meidän suhteeseenkin. Toivon mukaan voimme olla edes väleissä lapsemme hyväksi. Myös minun hyväkseni. Tarvitsen Oliverin apua, sillä en usko selviäväni lapsen tulosta yksin.
"Oliver" kuiskaan.
Hän kääntyy katsomaan minua kysyvästi. Käännyn kyljelleni, jotta näen Oliverin paremmin.
"Minun pitää kertoo sulle jotain" sanon. "Enkä todellakaan tiedä että miten sä voit reagoida tähän" jatkan ja nielaisen vaivaantuneena.
