"Minun pitää kertoo sulle jotain" sanon. "Enkä todellakaan tiedä että miten sä voit reagoida tähän" jatkan ja nielaisen vaivaantuneena.
Poika kohottaa toista kulmaansa odottavasti.
"Sano vain" hän rohkaisee.
"Mi-minä olen r-raskaana" saan lopulta s...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
~ IRIS ~
Ajamme Joelin kanssa hiljaisuuden vallitessa. Vain radiosta kuuluva räpin pauhaaminen rikkoo hiljaisuuden.
Joel on sellainen kovis, jokaisen teinitytön unelma. Onhan hän mukava, komea, söpö, kuuma ja...no ymmärsitte kai jo mitä tarkoitan. Hänellä kyllä ottajia riittäisi, ja se on hänen kannaltaan hyvä juttu. Joel ei tykkää sitoutua kamalasti, ainakaan kovin nuorena. Hän mielii paljon enemmän sellaista avointa suhdetta, joka ei sido mihinkään ja voi silti tehdä mitä haluaa kenen kanssa haluaa.
Tiedän monien olevan minulle kateellinen. Minä olen se tyttö, kenen kanssa Joel viettää eniten aikaa. Minulla ja hänellä on avoin suhde, ja kaikki muut hänen säädöt ovat vain muutaman kerran juttuja. Minun ja hänen juttunsa on eri juttu. Me olemme tehneet tätä jo lähemmäs vuoden. Minusta se on kivaa, koska se ei velvoita mihinkään ja voin siltikin tehdä mitä haluan kenen tahansa kanssa.
Juttumme alkoi noin vuosi sitten, kun Joel kertoi minulle olevansa kiinnostunut minusta. Itsekkin taisin hieman olla pihkassa...mutta vain vähän. Siitä sitten alkoi muovautumaan meidän näköinen suhde ja nyt olemme tässä. Tämä on minusta hyvä järjestely, tai ainakin oli tähän asti.
***
Noin tunnin kuluttua makoilen Joelin vieressä sängylläni. Suin hiuksiani edes hieman järkevämmän näköiseksi, ja käännyn kyljelleni kohdaten Joelin katseen. Vastaan hänen hymyynsä, ja kurkotan antamaan hänelle vielä viimeisen suukon, ennen kuin nousen istumaan.
KatsonJoelin vihreitä silmiä, hän virnistää minulle ja nousee viereeni istumaan.
"Mitä mietit" hän kysyy.
Huokaisen. "En mitään erityistä"
"Come on. Kyllä sä tiiät et voit kertoo mulle mitä vaan" hän sanoo katsoen minua koiranpentuilmeellä.
Puraisen huultani. Kyllähän minä sen tiedän. Olemme olleet kavereita jo useamman vuoden. Pelkään vain, että jos kerron totuuden, Joel ei enää halua nähdä minua. En halua menettää Joelia, hän on minulle oikeasti tärkeä.
"NO jos mä kerron, sä varmasti jätät mut"vastaan hiljaa.
Hän katsoo minua hetken, kunnes pyyhkäisee hiuskiehkuran kasvoiltani korvan taakse.
"Et sä vois tehä mitään niin pahaa et jättäsin sut lopullisesti" hän sanoo lopulta hymyillen.
Vastaan hymyyn varovasti, mutta pysyn vielä hetken hiljaa keräten rohkeutta.
"Oon raskaana" kerron lopulta.
Yritän tulkita Joelin ilmettä, mutta se on vaikeaa. En saa kiinni hänen mietteistään tällä hetkellä. Hän on hiljaa...ja näyttää ehkäpä mietteliäältä?
"Mitä?" hän kysyy hämmentyneenä hetken kuluttua.
"Niin, mä oikeasti olen raskaana"toistan purren huultani jännittyneenä.
"Olenko-, olenko minä...?" hän aloittaa kysymään,mutta keskeytän hänet.
"Et, et ole isä"
Huomaan hänen kurtistavan kulmiaan. "En tiennyt että sinulla oli joku toinen. Onhan meidän suhde avoin, mutta luulin ettet ole ollut muiden kanssa"
"Ei minulla ollut aiemmin. Ja tämä ei ollut tarkoituksellista" vastaan hänelle hieman apeana.
Joel näyttää prosessoivan asiaa. Onhan tämä aika iso juttu. Hän varmaan miettii miten reagoida koko asiaan.
"Kuka on isä?" hän kysyy hetken kuluttua.
Nielaisen. En tiedä uskallano kertoa totuutta.
"Kuka on isä? haluan tietää" Joel toistaa.
"Oliver"vastaan hänelle lopulta. Pakkohan hänen on tietää.
Joelin ilme muuttuu täysin. Hän kiristelee leukaperiään ja yrittää selvästi psyykata itseään.
"Siis se mun kusipäinen serkku Oliver?" hän varmistaa.
Nyökkään. "Niin, paitsi että hän ei ole edes kusipää" korjaan.
Joel pudistaa päätään, mutta huokaisee lopulta. Onhan tässä hänelle sulattelemista. Olisin itsekkin ihan sekaisin jos olisin hänen tilanteessaan. En osaisi varmasti ajatella selvästi.
"Ootko päättäny mitä aiot tehä?" hän kysyy.
Kohautan olkiani. "kyllähän mä olen sitä miettiny. Aborttia mä en ainakaan tee, mutta muusta en tiiä. Eniten mua pelottaa Oliverille kertominen"
Joel näyttää miettivän jotain. "No, mietitäänpä näi. Kuvitteleppas, että jos se ois mun, nii mitä sä sitte tekisit?" hän lopulta kysyy.
"Varmaan pitäisin sen" vastaan suorilta, ja ihmettelen suorasanaisuuttani.
"Noniin, eli sittenhän se on sama pitää se muutenkin. Se on sun lapsi" hän jatkaa.
Totta. Jos olisin valmis pitämään Joelin lapsen, niin miksi ihmeessä en sitten pitäisi tätä lasta. En ollutkan ajattelut asiaa tältä kantilta. Sitä paitsi, jos antaisin lapseni adoptoitavaksi tulisin ihan varmasti katumaan sitä myöhemmin. En minä voi lapsestani luopua.
"Minä pidän sen" totean topakasti. Joel nyökkää ja halaa minua.
"Sä tuut selviin tästä, ja mä tiiän että susta tulee vielä mahtava äiti sille lapselles"Joel kuiskaa, saaden oloni paljon paremmaksi.
