"Minun pitää kertoo sulle jotain" sanon. "Enkä todellakaan tiedä että miten sä voit reagoida tähän" jatkan ja nielaisen vaivaantuneena.
Poika kohottaa toista kulmaansa odottavasti.
"Sano vain" hän rohkaisee.
"Mi-minä olen r-raskaana" saan lopulta s...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
~ IRIS ~
Arvasin oikein. Se jalkapallo peli oli ihan super tylsä. Emme olleet pelissä edes koko aikaa, sillä olimme samaa mieltä siitä, että ei voisi vähempää kiinostaa. Päätimme siis mennä johonkin fiiniin ravintolaan, eli mäkkäriin syömään. Juttelimme paljon, ja sain tutustua paremmin tuohon asialliseen puoleen Oliverista. Yleensä hänestä ei sitä näkynyt, sillä se peittyi loppumattoman flirttailun, läpänheiton ja kovanaamaisuuden alle. Ja suoraan sanottuna pidän Oliverista koko ajan enemmän. En kylläkään tiedä onko se hyvä vai huono juttu.
Sitten illalla, kun Oliver saattoi minut kotiin, hän saattoi minut ovelle asti ja sanoi hyvät yöt. Hän jopa antoi suudelman poskelleni. Kieltämättä aika söpöä, vaikka olemmekin olleet jo sänkypuuhissa.
***
Astelen koulun käytävää pitkin. kaksi viikkoa sitte Joel auttoi minua tilanteeni kanssa. Olen päättänyt pitää lapsen, ja se tarkoittaa sitä että Oliverille on kerrottava. Ja äkkiä. En tosiaan ole puhunut Oliverille sen pelin jälkeen kasvotusten. Kyllä me ollaan snäppäilty, ja laiteltu igssä viestiä kuitenkin.
"Hei Oliver, oisko sulla hetki" kysyn astellessani käytävän seinään nojailevan poikaporukan luo.
"Ainahan mulla sulle riittää aikaa" Oliver vastaa virnistäen minulle ilkikurisesti.
Pyöräytän silmiäni hänelle ja kävelen hieman kauemmas muista.
"Onko sulla tännään mitään? Aattelin että voitas mennä johonki. Ku mun pitää kertoo sulle jotain" sanon Oliverille heti hänen saavutettua minut.
"Eipä mulla mitään taida olla. Vaikka oiski, nii mä peruisin ne ilo mielin sun vuokses" hän vastaa iskien silmää.
voi luoja.
"Lopeta toi tyhmä flirttailu. Mennään vaikka sinne keskustan kahvilaan. Sielä voidaan puhua" sanon hieman turhautuneena.
Oliver nostaa kätensä ylös antautumisen merkiksi."Okei fine, mut mehän ei sinne kahvilaan olla menossa"
kohotan toista kulmakarvaani."No mihin sitte me mennään?"
"Sen sä näät sitte" hän vastaa salaperäisesti. Sen jälkeen hän vain virnistää ja astelee takaisin kavereidensa luo.
