"Minun pitää kertoo sulle jotain" sanon. "Enkä todellakaan tiedä että miten sä voit reagoida tähän" jatkan ja nielaisen vaivaantuneena.
Poika kohottaa toista kulmaansa odottavasti.
"Sano vain" hän rohkaisee.
"Mi-minä olen r-raskaana" saan lopulta s...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
~ OLIVER ~
Avaan silmäni varovasti. Kestää jonkin aikaa ennen kuin silmäni tottuvat kirkkauteen. Katselen ympärilleni ja huomaan olevani sairaalassa. Vierestäni kuuluu piipitystä, ilmeisesti jostain laitteesta. Mitä ihmettä minä täällä teen?
Pohdiskeluni keskeyttää hoitaja, joka astelee ovesta sisään. Hän hymyilee minulle huomatessaan minun olevan hereillä.
Hän kertoo nimensä olevan joku Jaana, ja alkaa väkertämään jotain letkuja.
"Noniin, elikkäs lääkärin mukaan sinulla ei ole mitään vakavampaa vautiota. Vasen ranteesi on revähtänyt, muita pieniä naarmuja ja mustelmia oli. Sinulle saattaa ilmetä niskakipuja, sillä niskasi retkahti kolarin takia äkkipysähdyksessä. Sen ei pitäisi kuitenkaan olla mitään kauhean vakavaa. Jos tarvitset, voit pyytää lääkäri Aholaa kirjoittamaan sinulle reseptin voimakkaampaan lääkkeeseen" Jaana kertoo minulle.
"Ja voit lähteä kotiin heti kun vain jaksat" hän lisää ja minä nyökkään hänelle.
Outoa etten muista paljon mitään. Yhtäkkiä tajuan. Eieiei. Ei herra jumala!
"Ööm missä Iris Heinonen on? Se oli mun kans tossa kolarissa." kysyn ja tunnen pikkuhiljaa paniikin leviävän kroppaani.
Sen hoitaja Jaanan ilme muuttuu täysin, ja hän näyttää miettivän mitä vastata.
"No, oletko hänen perhettään? En voi luovuttaa tietoja muille kun vain perheen jäsenille" hän sanoo ja katsoo minua ilmeettömästi.
"Hän on minun tyttöystäväni! Ja kaiken lisäksi hän kantaa minun lastani, joten alappas kertoa missä hän on! " vastaan kiihtyneesti, vaikka yritän hillitä itseäni.
Jaana nyökkää. "No selvä, siinä tapauksessa voin viedä sinut hänen luokseen"
"Mutta, on muutama asia jota sinun pitäisi tietää ennen sitä. Iris on aika huonossa tilassa tällä hetkellä. Hän ei ole vielä herännyt, joten emme tiedä vielä kaikkea. Lisäksi emme tiedä tällä hetkellä mitään siitä, miten tämä on vaikuttanut vauvaanne. Toivon mukaan Iris herää pian, sillä tämä aika saattaa olla kohtalokasta heille molemmille" Jaana kertoo.
Sydämeni jättää useamman lyönnin välistä. En voi uskoa tätä. Kyynel valuu poskelleni, enkä jaksa pyyhkiä sitä pois. Ei sillä ole väliä jos Iris ei selviä. Ei millään ole väliä jos hän tai lapsemme ei selviä.
Nyökkään Janalle ja puristan käteni nyrkkiin. Hän lähtee kävelemään käytävää pitkin, minun seuratessaan häntä. Päässäni jomottaa todella ikävästi, mutta en ota sitä huomioon. Minun on pakko nähdä Iris. On vain pakko.
