that one night

part twenty-three

Niallin näkökulma

Katsoin Harryä ja hänen huuliaan. Huomaamattani aloin kallistua häneen päin ja kohta huuliemme välillä oli vain senttejä eroa. Suutelin häntä hellästi ja varovaisesti, toivoen että tämä oli juuri sitä mitä hänkin oli halunnut.

Kun tajusin, ettei Harry ollutkaan selvästi yhtä innokkaasti mukana suudelmassame kuin minä, peräännyin ja tein sen mitä mieleeni ensiksi juolahti. Juoksin vessaan piiloon.

"Vitun idiootti!" huusin sulkiessani kylpyhuoneen oven. Juuri sillä hetkellä minua ei kiinnostanut, jos Harry kuuli minut, sillä mieleni teki iskeä pääni niin kovaa kylpyhuoneen peiliä vasten, että se menisi rikki.

Istuin lattialle vessanpöntön vierelle ja yritin rauhoittua. En pystynyt hillitsemään itseäni. En äsken, enkä nyt. Päätäni jomotti, mikä ärsytti minua vielä enemmän. Åudistin päätäni itku kurkussa ja raavin kynsillä käsivarsien ihoa.

En voinut käsittää, miten tyhmästi toimin, mutta Harry vain oli siinä ja melkein käski minua suutelemaan häntä. Tai siltä se ainakin minusta tuntui.

Pyyhin naamaani valkoiseen t-paitaani ja hengitin syvään. Sisään ja ulos. Sisään ja ulos.

"Niall? Harry?" kuului Liamin huudahdus. Hän oli ilmeisesti palannut.

"Toin sulle sen extra tyynyn! Jätän sen tähän sun sängylle!" hän huusi tarpeettoman lujaa, mutta en vastannut.

Pian kylpyhuoneen oveen kuului koputuksia. "Ootteko te siellä kahdestaan?" Liam kysyi epäluuloisena.

Ja sitten en voinut pidätellä enää. Muutamia kyyneleitä vieri pitkin poskiani. Totta helvetissä olisin täällä vessassa Harryn kanssa tekemässä vaikka mitä mieluummin kuin nyyhkytän vessanpönttöä vasten.

"Vastatakaa!" Liam sanoi turhautuneena ja potki ovea. Pyyhin naamani pyyhkeeseen ja laskin hanasta vähän kylmää vettä. Kastelin kasvoni ja katsoin itseäni peilistä. Kasvoni eivät onnekseni olleet vielä tomaatinpunaiset, joten huokaisin syvään ja avasin kylpyhuoneen oven.

Liam väisti ovea ja minä luikahdin nopeasti kylpyhuoneesta omalle sängylleni.

"Missä Harryn on?" Liam kysyi.

"Ilmeisesti lähti." vastasin hiljaa. Hautasin pääni tyynyyn ja kävin makuulle

.

"Tapahtuiko täällä jotain sillä välin kun olin poissa?" hän kysyi varovaisesti ja istuutui vierelleni sänkyyn. Tyhmä kysymys mielestäni, miksi muuten olisin tällainen?

"Mä en haluu puhuu siitä."

"Se saattais auttaa jos kertoisit", hän huomautti ja siveli kädellään selkääni.

"Mä toivon vaan, että olisin tyttö eikä se olis putoa että vaan halaisin sua nyt ja yrittäisin plla itkemättä." mutisin tyynyä vasten.

"Kyllä sä nyt tän kerran voit tehdä sen miespuolisenakin." Liam sanoi naurahtaen. Nostin pääni tyynystä ja huomasin Liamin istuvan vierelläni kädet levällään. Pistin käsivarteni hänen ympärilleen ja hautasin kasvoni hänen paitaansa.

"Mä oon niin vitun tyhmä." mumisin hänen rintaansa.

"Mitäs sä nyt oot saanu aikaseksi?" hän kysyi piirrellen ympyröitä selkääni.

"Mä suutelin Harryä." sanoin.

Liam vain tiukensi otettaan minusta ja jatkoi selkääni piirtelyä.

"Ja miten se reagoi?" hän kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.

"Mä juoksin sitä pakoon vessaan ja se vaan lähti mitään sanomatta." vastasin ja huoneen täytti hiljaisuus.