that one night

part one

(en oo editoinu tätä sorry)

Harryn näkökulma

Heräsin huulien kosketukseen korvanjuurellani. Ähkäisin, sillä olin liian väsynyt tälläiseen. 

"Haz, herää", kuului kuiskaus samoilta huulilta, jotka olivat vasta sekunteja sitten ollut vasten ihoani. Ähkäisin uudestaan samalla kääntäen kylkeä ja asettaen pääni miehen rinnalle.

"Haz, on aika herätä", Louis kuiskasi uudestaan, jonka jälkeen naurahti hiljaa ja suuteli otsaani.

"Mä en halua", sanoin hiljaa ja yritin päästä mahdollisimman lähelle Louisia. Painautin pääni vasten Louisin paljasta rintaa vasten uudestaan ja vedin peiton päällemme. Louis nauroi.

"Kello on jo yhdeksän ja mulla on nälkä ja ei mee kauan, ennen kuin ollaan lentokentällä, noustaanko?" Louis sanoi tällä kertaa hieman kovemmalla äänellä.

"Viisi minuuttia." vastasin ja Louis huokaisi ja laittoi käsivartensa ympärilleni. Aloin tuntemaan pieniä suudelmia ympäri kasvojani ja pian kaulassani. 

"Louis nyt lopetat." sanoin, siirsin leukani omalle rinnalleni ja nostin olkapäitäni niin, että olisi Louisille lähes mahdotonta koskea huulillaan hartioitani. Sitten tunsin lämpimän peiton lentävän yltäni ja kehoni täytti kylmyys. Nyt minun oli pakko avata silmäni ja jouduin siristämään niitä hetken ennen kuin totuin kirkkaaseen valoon. Sänkyni vieressä seisoi pelkissä alushousuissaan oleva Louis Tomlinson peittoni kädessään ja virne kasvoillaan. Mulkaisin häntä ennen kuin nousin ja tein pienet aamuvenyttelyni. Sen jälkeen nousin sängystä ja lähdin kävelemään kohti bussin pientä keittiötä, jossa muut pojat olivatkin nauttimassa jo aamupalaa.

"Huomenta", sanoi Liam ensimmäisenä. Hän oli syömässä muroja Zaynin kanssa ja Niall oli syömässä leipää.

"Huomenta", vastasin ja kaadoin itselleni lasin appelsiinimehua. Otin pienen kulauksen ennen kuin aloin tekemään itselleni muroja ja menin istumaan pöydän ääreen.

Louis tuli hetken päästä perässäni ja tervehti meitä kaikkia. Hän teki itsellensä pari voileipää ja istuutui pöydän ympärille meidän muiden kanssa. Söimme hetken hiljaisuudessa, ennen kuin Liam rikkoi hiljaisuuden.

"Niin siis milloin se Perrie on tulossa käymään?" hän kysyi Zayniltä pureskellen murojaan.

"Se tota, on tulossa samalla koneella kuin Eleanor, eli ... Louis minä päivänä se on?" Zayn sanoi ja kääntyi Louisiin. 

Louis katsoi minua silmiin ja häpeissään katsoi leipiään ennen kuin nielaisi ja vastasi, "Ylihuomenna."

Haukoin henkeäni, Eleanor, oli tulossa ylihuomenna ja Louis ei ollut kertonut minulle? Katsoin Louisia silmiin ja hän katsoi minua anteeksipyytäen. Huokaisin ja siirsin kaiken huomioni muroilleni joita nostin lusikallani nopeaan tahtiin. Näin simäkulmastani Zaynin nyökkäävän Liamille ikään kuin varmistaen tiedon ja Liam jatkoi syömistään.

Sen jälkeen katseeni kohtasi Niallin. Hän katsoi minua samalla kuin söi, hän näytti lumoutuneelta eikä hänen silmänsä räpsähteen kertaakaan. Heilautin kättäni kasvojeni edessä ja Niall palasi takaisin kuvitelmistaan. Hän punastui ja jatkoi syömistään eikä nostanut katsettaan enää.

Kaikki söivät hiljaa ja paikoillaan, vain lusikoiden kilistely vasten kulhoja kaikui huoneessa. Syötyäni nousin hiljaa tuoliltani ja vein likaiset astiani pienelle tiskipöydälle. Mutisin hiljaisen kiitoksen ennen kuin menin sänkyni luokse ja pistin vaatteita päälleni.

Minulla oli koti-ikävä. Olimme olleet kiertueella jo neljä kuukautta, ja edessä olisivat vielä toiset neljä kuukautta. Vaikka siitä on vain muutama kuukausi, kun viimeksi näin perhettäni, tuntuu se silti hirveältä, etten vain voi ottaa autoa alleni -- tai no tässä tapauksessa lentokonetta, olemmehan tällä hetkellä Pohjois-Amerikassa, ja mennä kotiin.

Menin sängylleni makaamaan ja otin kännykkäni taskusta ja avasin Skype-sovelluksen toivoen, että joku perheenjäsenistäni, tai edes joku ystäväni Englannista olisi paikalla. Liu'utin sormeani kosketusnäytöllä, kunnes huomasin äitini nimen vieressä olevan vihreän merkin. Painoin videopuhelukuvakketta ja kytkin kuulokkeeni kännykkääni, halusin muiden poikien kuulevan mahdollisimman vähän tästä keskustelusta.

Pian hän vastasi. Vanha, rakas ja hymyilevä äitini tervehti minua ja kysyi kuinka voin. Hymyilin ja  tervehdin häntä myös, jonka jälkeen kerroin kaiken olevan muuten hyvin, paitsi että minulla on hieman koti-ikävä. Äitini naurahti ja kertoi ikävöivänsä minua myös. Juttelimme niitä ja näitä, ennen kuin kuulin koputuksen sänkyni reunaan. Käänsin päätäni katsomaan kuka se oli ja yllätyin huomatessani sen olevan Liam. Otin toisen kuulokkeen korvastani ja näytin kysyvää ilmettä Liamille.

"Bussi pysähtyy kohta, me ollaan melkein lentokentällä." Liam sanoi ja lähti keräämään tavaroitansa kasaan, vaikka eivät ne hirveän levällä olleetkaan. Emme juuri käyttäneet tätä bussia täällä Meksikossa, emmepä melkein ollenkaan. Se oli vain viemässä meitä nyt lentokentälle, josta lentäisimme Floridaan.

Laitoin toisen kuulokkeeni takaisin korvaani ja kerroin äidilleni, että minun pitää nyt lopettaa. Hyvästelimme ja pistin kännykkäni takaisin housujeni taskuun kuulokkeiden mukana. Sen jälkeen nousin sängystä ja keräsin muutamat vaatekappaleet sänkyni ympäriltä ja pistin ne takaisin matkalaukkuuni. 

Kun bussi pysähtyi Meksiko Cityn lentokentän edustalle nappasin matkalaukkuni mukaani ja lähdin ulos muiden perässä. Kun kaikki olimme koolla lähdimme pienissä porukoissa kohti turvatarkastusta ja sitten yksityskoneeseemme. Minä, Louis, Liam, Zayn, Niall ja muutama turvamiestä menimme pienempään koneeseen ja loput menivät toiseen hieman isompaan yksityiskoneeseen.

Istahdin ikkunapaikalle ja otin kännykkäni pois housujeni taskustani. Kytkin kuulokkeet uudestaan kännykkääni ja avasin musiikkisovelluksen, josta valitsin satunnaisen kappaleen ja suljin silmäni.

Lauloin ääneettömästi kappaleen sanoja juuri avaamatta suutani, mutta sitten minuun iski hirveä väsymys. En jaksanut enää liikuttaa suutani kappaleen tahdissa ja aloin etsimään parempaa asentoa, missä voisin nukahtaa. Otin toisen kuulokkeen pois korvastani siltä varalta, että koneen kapteeni ilmoittaisi jotain.

Olin siinä pisteessä nukahtamisessa, että kuulin kaiken ympäriltäni, en vain jaksanut, halunnut tai pystynyt enään liikkumaan. Tunsin jonkun istuvan viereeni. En jaksanut avata silmiäni katsomaan kuka se oli, eikä hän millään tavalla tervehtinyt minua. Niimpä minäkin päätin olla hiljaa paikallani, ja jatkaa yrittämistäni nukkumaan.

Koneemme lähti liikkeelle ja aloitti matkansa kohti kiitorataa. Epätasainen liikkuminen sai minut hereille kevyestä unestani, mutten silti halunnut avata silmiäni.

Päästyämme kiitoradan päätyyn kapteeni kertoi, että matkamme kohti Floridaa on alkamassa heti turvaohjeiden annon jälkeen. Sen jälkeen kuului tuttu turvaohje lentoemänniltä, jonka jälkeen hee tarkistivat, että kaikilla oli turvavyöt kiinni. Olin vieläkin niin unten mailla, etten ollut tajunnut jättäneeni turvavyöni auki. 

"Herra-", aloitti lentoemäntä, ennen kuin joku hyssytti hänelle ja samassa tunsin jonkun kädet laittavan minun turvavyöni kiinni, lentoemännän askeleet jatkuivat kohti koneen takaosaa ja pian kone lähti kiihdyttämään pitkin kiitorataa ja nousi ilmaan. 

Tunsin vieressä olevani henkilön ottavan kädestäni kiinni ja suutelevan sitä ennen kuin laittoi sormemme lomittain. Sama henkilö läheni minua ja kuiskasi, "Kaikki tule olee hyvin, nuku vaan kulta." ja antoi kevyen suudelman korvanjuurelleni. Painauduin vasten tätä henkilöä ja puristin hänen kättään. Siirsin toisen käteni henkilön ympäri ja nojasin hänen rintaansa.

Kaikki tulisi olemaan hyvin. Toistin itselleni, en ollut varma mitä se tarkoitti. Huokaisin hiljaa ja painoin pääni kovempaa miehen rintaan. Toinen kuulokkeeni oli vielä korvassani, soittamassa jotain vierasta kappaletta. En pystynyt kunnolla hymyilemään, olin niin väsynyt, mutta silti huuleni päät nousivat hieman. Sillä hetkellä tuntui siltä, kuinka kaikki todella tulisi olemaan hyvin, tunsin olevani iloinen. Niimpä nämä ajatukset mielessä annoin unen ottaa vallan kehossani.

Kaikki tulisi olemaan hyvin.

***