that one night

part nine

Harryn näkökulma

Heräsin puhelimeni sointiin.

Päätäni särki todella paljon. En halunnut avata silmiäni, en halunnut edes olla vielä hereillä. Halusin vain käydä takaisin nukkumaan ja nukkua tämän krapulan pois. 

Soitto vain jatkui, ja jatkui, joten päätin vain etsiä puhelimeni silmiä avamaatta.

Hetken etsiskelyn jälkeen löysin sen tyynyni alta. Raotin hieman toista silmääni, että näin vastata puhelimeen, ja suljin ne uudestaan.

"Harry missä ihmeessä sä oot?" Liamin huolestunut ääni kuului puhelimestani. 

"Miten niin, missä mä olen? Mä oon mun omassa sängyssä." sanoin väsyneenä.

"No et sä kyllä täällä bussissa ole." Liam huokaisi.

"No kyllähän olen?" sanoin ja avasin silmäni. Katsoin ympärilleni, ja tajusin etten ollutkaan vanhassa tutussa bussissa omassa sängyssäni.

"Eiku, tää näyttää jonkinlaiselta motellihuoneelta." 

"No hinaa ahteris sieltä pois, meidän pitäs jo olla äänittämässä Philadelphiassa!" Liam korotti ääntään.

"Missä bussi on?" kysyin vaimeasti.

"Se on tässä areenan edessä, hopi hopi! Tai muuten joudutaan äänittämään yömyöhään." Liam sanoi ja katkaisi puhelun.

"No huomenta vaan sullekkin." sanoin ärtyisesti ja nousin käsivarsieni varaan. Samassa tunsin viiltävän kivun takapuolessani ja minun teki mieli itkeä.

Katsoin ympäri huonetta, ja huomasin vaatteeni lojuvan lattialla sängyn vieressä. Käänsin päätäni vasemmalla ja katsoin sängyn toista puolta. Joku oli selvästi nukkunut siinä.

Löin käden suuni eteen, kun tajusin mitä viime yönä oli mahdollisesti tapahtunut.  Huoneen nurkassa oli roskakori ja minua pelotti käydä katsomassa sen sisältöä.

Hieroin kasvojani kämmenilläni ja huokaisin syvään. Mitä olin mennyt tekemään? En minä harrasta yhden illan juttuja, en ole sellainen ihminen. Mitä mielessäni oikein liikkui viime iltana? 

Nousin sängystäni ja aloin keräämään vaatteitani lattialta. Puin ne päälleni ja yritin muistaa viime illasta jotain. Muistan vain menneeni jonkinlaiseen yökerhoon, juoneeni muutaman drinkin ja esimerkiksi se miten pääsin tänne, oli täysin hämärän peitossa. En pysty edes muistamaan tulinko tänne naisen vai miehen kanssa.

Katsoin puhelimeni näyttöä ja kello näytti yhdeksää aamulla. Hieroin silmiäni vielä hiukan ja venytin käsiäni, ennen kuin menin katsomaan itseäni peilistä. Minulla oli tummat silmänaluset ja näytin muutenkin todella väsyneeltä.

Roskakori sijaitsi parin metrin päässä, ja minulla oli hirveä tarve edes varmistaa, että olimme käyttäneet edellisenä iltana kondomia. Rapsutin päätäni ja vein sormeni muutaman kerran hiuksieni läpi, ennen kuin otin avaimen peilin alla olevan pöydän päältä ja lähdin huoneesta. Yritin hieroa otsaani vähän, että kipu päässäni hellittäisi edes vähäksi aikaa.

En muistanut yhtään mitään, joten minulla oli pieniä vaikeuksia päästä vastaanotolle, missä voisin maksaa yöstäni kyseisessä motellissa. Onnekseni motelli ei ollut hirveän iso ja löysin vastaanoton hetken etsiskelyn jälkeen. Tiskin takana seisoi vanha rouva, joka hymyili minulle tultuani tiskin eteen.

"Mun tota, pitäs kai maksaa tästä huoneesta?" ojensin avaimen hänelle ja nainen otti sen vastaan hymyillen.

"Nuori mies maksoi huoneenne aamulla lähdettyään, ei teidän kahta kertaa yhdestä huoneesta tarvitse maksaa." hän naurahti.