Harryn näkökulma
Eleanor?
Miksi Eleanor oli täällä? Eikö hänen pitänyt tulla vasta huomenna?
Katsoimme Louisin kanssa vieläkin toisiamme silmiin, ennen kuin hän avasi suunsa ja vastasi epävarmalla äänensävyllä,"Joo, me ollaan täällä, Harryn kanssa. Tuun kohta sinne ulos."
Louis nosti paitansa ja collegehousunsa lattialta nopeasti, ennen kuin häipyi hyvästelemättä. Se särki sydäntäni, ensiksi hän oli niin ihana minulle ja toisena sekuntina hän häipyy tyttöystävänsä luo.
Kyyneleet täyttivät silmäni ja annoin niiden tippua. Pian muutama kyynel muuttui useammaksi ja hetken kuluttua nyyhkytin varsin voimakkaasti. En jaksanut välittää siitä, että joku kuulisi minut. Koko tilanne teki vain niin kipeää sydämmessäni, että tuntui kuin koko maailma romahtaisi.
Tottakai liioittelin, ei maailma tähän kaatuisi. Olen selvinnyt viimeiset kaksi vuotta mainiosti, ja niin tulen selviämään monet seuraavat vuodetkin.
Pyyhin kasvojani kämmenilläni ja pidättelin uusia kyyneleitä tippumasta. Miksi kukaan ei halunnut minua? Samassa kun Eleanor päästi äänen suustaan Louis oli jo juoksemassa hänen luoksensa. Miksi minä olen aina se toinen vaihtoehto?
Kaikki Louisin eilisen illan sanat tuntuivat merkittömiltä minulle. Jos hän väittää välittävänsä minusta, miksi hän ei olisi edes hyvästellyt? Hän antoi vain kylmän katseen ja häipyi. Hän oli muuttunut niin paljon viimeisen vuoden aikana.
Hän oli niin erilainen verrattuna siihen poikaan, jonka tapasin X-Factorin miesten vessassa. Hymyilin muistolle, se oli kyllä yhtiä mieleenpainuvimpia päiviä elämässäni.
Olin avannut oven miesten huoneeseen. Huone oli ollut tyhjä yhtä miestä lukuunottamatta, joka ohitti minut lähtiessään ulos, kun minä olin mennyt sisään.
Olin mennyt pisuaarin ääreen ja alkanut tekemään tarpeitani. Joku poika oli tullut perässäni ja oli nyt minun vieressä sijaitsevan pisuaarin äärellä.
"Sulla oli tosi hyvä esiintyminen." hän oli sanonut ja säikäyttänyt minut.
"Ö-Ömm, kiitti, kai?" olin änkyttänyt vastaukseksi ja siirryin lavuaareille. Hän seurasi minua kysellen outoja kysymyksiä minulta.
"Mikä sun nimi muuten on? Mä oon Louis." poika oli esittellyt itsensä.
"Mä- Mun nimi on Harry."
"Miks sä koko ajan änkytät Harry?"
"E-En mä tiedä, mä oon kai vaan vähän ujo."
"No lopeta toi änkytys, koska sun ei tartte olla ujo mun seurassa." Louis oli sanonut ja hymyillyt minulle.
"Okei." olin vastannut ja naurahtanut.
Muistaakseni emme juurikaan sinä päivänä enää puhuneet, ja muistan pelänneeni sitä etten koskaan tulisi enää tapaamaan Louisia, tai etten pystyisi pitämään hänen kanssaan minkäänlaista yhteyttä.
Olin sen päivän jälkeen ollut monta viikkoa hieman alamaissa, en edes tiennyt oliko Louis päässyt jatkoon X-Factorissa. Ajatus siitä, etten todennäköisesti näkisi Louisia enää koskaan oli ollut sydäntäraastava.
En silloin vielä ymmärtänyt, miksi tunsin niin vahvoja tunteita Louisia kohtaan. Olin vaihtanut hänen kanssaan pari sanaa, ja minusta tuntui kuin minut olisi erotettu parhaasta ystävästäni.
Muistan kuinka iloinen olin, kun huomasin Louisin olevan pudotusleirillä. Minun oli tehnyt mieli juosta hänen syliinsä, kun olin huomannut hänet harjoittelemassa koreografiaa poikien tanssiin.
أنت تقرأ
that one night
أدب الهواةtämä tarina kertoo viidestä pojasta. yhdestä, joka vain halusi olla rakastettu. toisesta, jolla oli ongelmia seksuaalisuutensa kanssa. kolmannesta, joka oli rakastunut parhaaseen ystäväänsä ja kahdesta muusta, jotka vain halusivat auttaa ystäviään. ...
