that one night

part eleven

Harryn näkökulma

Minun oloni oli vain huonontunut päivien kuluessa. Viime iltana jälkimmäisen Wantaghin konsertin jälkeen minulle oli noussut kuume ja totta puhuen minusta tuntui siltä, kuin olisin kuolemaisillani.

Louis ja Zayn lähtivät heti konsertin jälkeen saattamaan Perrietä ja Eleanoria lentokentälle. En ollut nähnyt kaksikkoa sen jälkeen. Joka on ihan ymmärrettävää, sillä en ole poistunut tältä bussin sängyltä muualle kuin vessaan.

 Minulla oli kova nälkä, mutta minua pelotti se, että jos söisin jotain niin oksentaisin sen kaiken heti ulos. Vatsani kurni lähes koko ajan.

"Harry, haluisitko sä vähän jotain ruokaa. Mä pystyn kuulemaan sun vatsan kurninnan tänne asti." kuului Niallin ääni toiselta puolelta bussia.

"J-Joo." sanoin ja yskäisin vähän. Nousin sängystäni vetelin jaloin. Minulla oli päälläni huppari ja paksut collegehousut, mutta minulla oli silti kylmä. 

Kävelin kohti bussin keittiötä, jossa Niall odotti minua kanakeittopurkin ja marjamehun kanssa. Hymähdin hänelle ja kävin istumaan pienen pöydän ääreen.

"Eiks kanakeitto yleensä auta, kun on sairaana? Ja löysin jotain tällästä mehua, marjamehun juominenkin kuulemma auttaa." hän sanoi vähän huolestuneesti.

"Joo, eiköhän me noilla pärjätä." sanoin matalalla äänelläni.

"Yks juttu vaan, mä en osaa kokata ..." hän aloitti ja katsoi maahan. Minä naurahdin hiljaa ja nousin tuolilta.

"No mä voin auttaa sua, niin ainakin sitte osaat tehdä purkkikanakeittoa." sanoin ja otin säilyketölkin hänen kädestään.

Otin pienen kattilan kaapistosta ja asetin sen pienelle hellalle. Kaadoin purkin sisällön kattilaan ja lisäsin siihen hiukan vettä. Laitoin kannen kiinni ja katsoin Niallia.

"Nyt me odotetaan." sanoin ja menin istumaan pöydän ääreen. Niall seurasi minua perässä kahden mehulasin kanssa ja istui minua vastapäiselle paikalle.

"Onks sulla yhtään parempi olo?" hän kysyi ja katsoi minua silmiin.

"Ei oikeastaan. Mulla on ihan älyttömän kova nälkä, mutten tiedä uskallanko syödä tota kanakeittoa. Mua vähän oksettaa." sanoin ja hörppäsin vähän mehuani.

"No, syöt sen minkä syöt ja loput jää mulle." Niall sanoi ja hymyili minulle. Minä naurahdin ja hymyilin hänelle takaisin. Istuimme hetken hiljaisuudessa, hörppien mehujamme välillä, ennen kuin Zayn pyyhälsi paikalle.

Hän käveli kännykkä kädessään sisään ja jäi seisomaan pöydän viereen. Näpyteltyään vähän aikaa hän nosti katseensa kännykästään, jonka jälkeen katsoi meitä, ja sen jälkeen virnisti Niallille.

"Miten sä voit Harry?" hän kysyi sen jälkeen.

"Paskasti. Mua sattuu joka paikkaan, ja mulla on järkyttävän kova nälkä, mutten usko että mulla pysyy alhaalla mikään." sanoin, jonka jälkeen huokaisin.

"Niin muuten, onko täällä ruokaa?" hän kysyi nyökättyään minulle.

"Jääkaapissa on jotain." Niall sanoi ja pörrötti hiuksiaan. Nousin pöydän ääreltä ja menin tarkastamaan keittoa. Avasin kannen ja otin kauhan pienestä laatikostosta. Hämmensin keittoa vähän aikaa, ennen kuin laitoin kannen takaisin kattilan päälle ja menin takaisin pöydän ääreen istumaan.

Zayn oli mennyt jääkaapin luo ja ottanut sieltä jonkun mikroaterian, ja laittoi sen mikroon. Sillä välin hän vilkaisisi puhelintaan ja näpytteli sillä hetken aikaa, ennen kuin mikro piipahti. Hän otti ateriansa sieltä pois ja lähti muualle syömään.