that one night

part twenty-seven

Harryn näkökulma

En saanut koko loppu yönä kunnolla unta. Olin mennyt takaisin Niallin viereen, mutta hänen puolialaston vartalonsa ei auttanut asiaa. Minulla oli niin ristiriitainen olo.

Toisaalta halusin, ettei Louisin tarvitsisi katsella vierestä kun minä ja Niall muhinoimme, mutten myöskään halunnut jättää Niallia.

Niimpä menin omaan punkkaani ja pyöriskelin siellä koko loppuyön. Ahdistus rinnassani oli liikaa ja esti nukahtamiseni totaalisesti. Kun kello läheni yhdeksää, niin päätin nousta sängystä. En ollut saanut muutamaa tuntia enempää nukuttua enkä varmaan saisi yhtään enempää.

Noustuani suuntasin suoraan kohti keittiötä. Päätin keittää kahvia itselleni, sillä tiesin että jossain vaiheessa se väsynys iskisi, enkä halua sen tapahtuvan keskellä päivää ja sekoittaa unirytmiäni.

En edes pitänyt hirveästi kahvista, mutta kun laitoin tarpeeksi sokeria ja hieman maitoa, niin kyllä se alas meni. Selasin kännykkääni samalla ja pian koko bussi pysähtyi. Olimme ilmeisesti saapuneet Vegasiin, joka oli minun kannaltani hyvä sillä en haluaisi mitään enempää tällä hetkellä kuin mennä ulos kävelylle.

Vaihdoin hieman edustavammat vaatteet ja otin kännykkäni sekä kuulokkeet ja astuin bussista ulos. En ehtinyt kävellä kuin muutaman askeleen, kun Paul huutaa perääni: "Mihin sä oot menossa?"

"Meen vaan kävelylle", huusin takaisin, jonka jälkeen Paul kehoitti minua olla eksymättä. Naurahdin ja vastasin myöntävästi ennen kuin lähdin kävelemään kaupungin suuntaan.

Kävellessäni mietin kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta lähinnä ajatukseni kohdistuivat Nialliin ja Louisiin. Olin jo täysin kyllästynyt heistä ajattelemiseen, sillä tein sitä nykyään niin usein. Mutta vaikka kuinka monta tuntia käyttäisin elämästäni heistä murehtimiseen, en vain tuntunut saavan vastausta kysymyksiini.

Monen mielestä juttu on ilmiselvä; kerro Niallille, etten pidä hänestä siitä mielessä ja kerro Louisille, että haluaisin yrittää uudestaan.

Mielestäni se on helpommin sanottu kuin tehty. En vain pysty löytämään sanoja, mitkä sanoisin Niallille yrittäen olla särkemättä hänen sydäntään. Se olisi pitänyt tehdä heti, eikä vatvoa näin pitkään. Ja Louisia ajatellen, en täysin tiedä haluanko olla hänen kanssaan vai pidänkö siitä ajatuksesta, että tällä kertaa asiat voisivat olla toisin; voisimme olla täydellinen pari.

Huokaisin syvään ja tungin käteni housujeni taskuihin. Koskettelin taskussani olevaa iPhone 5:tä ja yritin saada mieleni rauhoittumaan.

Yhtäkkiä kuulin nopeita askelia takanani. Käännyin nopeasti katsomaan kuka se oli ja näin noin 14-vuotiaan tytön noin 5 metrin päässä minusta.

"Moi Harry", tyttö sanoi epäuskoisesti. "Saanko halata?"

Aloin hymyilemään leveästi. "Tottakai saat, tänne vaan." sanoin ja aukaisin käsivarteni.

Samalla kun halasin häntä huomasin niin keski-ikäisen naisen kävelevän meitä kohti hymyillen ja selvästi etsien jotain laukustaan. Hän otti käteensä kameran ja kysyi: "Isabella, otanko kuvan teistä?" johon tyttö vastasi myönteisesti. Nainen otti kuvan, kun halasin tyttöä tiukasti. Sen jälkeen irrotin käteni hänen ympäriltään ja hymyilin hänelle.

"Saanko vielä toisen kuvan?" tyttö kysyi vielä, johon vastasin tietysti myöntävästi.

Pistin käteni hänen toiselle olalleen, sillä hän oli ainakin 30 senttimetriä minua lyhyempi, ja hymyilin kameralle, kun nainen otti toisenkin kuvan.

Tyttö oli riemuissaan ja halasi minua vielä kerran samalla sanoen: "Kiitos. Rakastan sua." johon naurahdin ja sanoin rakastavani häntä myös.

Sitten hyvästelin tytön ja lähdin taas kävelemään kohti keskustan suuntaa, jonne ei ollutkaan enää pitkä matka.