that one night

part eight

Harryn näkökulma

Se, kun joskus muutamia viikkoja sitten sanoin, että olisi vain helpompaa jos Louis jättäisi minut ja jatkaisi suhdettaan Elenorin kanssa, oli iso massiivinen vale.

Tai no, okei, ehkä se olisi ollut helpompaa, jos olisin saanut omassa kodissani sänkyni pohjalla itkeä siitä, mutta täällä minulla ei vain yksinkertaisesti ollut aikaa.

Bussi ajaisi osavaltiosta toiseen öisin niin, että olisimme jo aamulla hotellilla, tai paikallisella studiolla äänittämässä viimeisimpiä lauluja uudelle albumille. Sen jälkeen saisimme muutaman kymmenisen minuutin lounaan syömiseen, ennen kuin meidän pitikin olla jo areenalla soundcheckissä.

Soundcheckin jälkeen meillä olisi muutama tunti aikaa ennen kuin varsinainen konsertti alkaisi. Sen ajan käyttäisimme valmistautumiseen takahuoneessa, ja vapaa-aikaa loppujen lopuksi ei jäänyt puolta tuntia pidempään. Konsertin  jälkeen tapaisimme jälleen faneja backstagella, ennen kuin lähtisimme bussilla kohti toista kohdetta puolen yön aikaan. Siinä kohti olisin jo niin väsynyt, että voisin nukahtaa seisoen.

Meillä oli viikon aikana ollut yksi vapaapäivä, ja senkin olin luvannut viettää Eleanorin kanssa. Olimme Nashvillen konsertin jälkeisenä päivänä käyneet kaupungilla, ennen kuin bussi suuntasi kohti Atlantaa.

En tiedä miksi, mutta minusta oli tuntunut paljon mukavammalta hänen seurassaan, vaikka vain kaksi päivää aikaisemmin Louis oli ilmoittanut, että Eleanor oli hänelle tärkeämpi kuin minä.

En tuntenut enää sitä syyllisyyden tunnetta, kun juttelin hänen kanssaan. Tottakai silloin, kun hän sanoisi jotain Louisista sydäntäni sattuisi hiukan, mutten antanut sen vaivata. Jos hän ei halunnut minua, ei minunkaan kuuluisi haluta häntä.

Eleanorin ja Louisin suutelu minun edessäni kyllä silti sattui, se sattui niin paljon, että toivoin jonkun iskevän puukkonsa rintaani ja lopettaisi nämä kivut. Se kun näki, kuinka he hymyilivät vasten toistensa huuliaan vasten. Se sattui.

Kuluneen viikon aikana en ollut hirveästi jutellut Louisin kanssa, kun katseemme kohtaisivat hän vain antaisi säälivän ilmeen minulle, ennen kuin kääntäisi selkänsä ja meni Eleanorin luokse.

Minun teki niin mieli vain mennä ja ottaa pari kaljaa Louisin kätköistä ja juoda itseni kunnon humalaan, ja unohtaa kaiken. Edes muutamaksi tunniksi saisin unohtaa kaiken ja päästää irti kaikista huolistani. Se kuulosti hyvältä idealta.

Meillä oli onneksi huomenna vapaapäivä. Meillä oli ollut keikka tänään Washington D.C:ssä ja ylihuomenna Philadelphiassa. Muut pojat olivat menneet konsertin jälkeen baariin juhlimaan. Vaikka he olivat kaikki alaikäisiä täällä Yhdysvalloissa, oli sisään pääseminen harvinaisen helppoa. Olin itse halunnut jäädä bussiin, koska tunsin itseni väsyneeksi, mutta nyt minulla oli järjetön tarve saada alkoholia vereeni.

Nousin sängystäni ja kävelin hiljaa Louisin sängyn vierelle, sieltä kuului hentoja huulen kosketteluja, joka sai minut yökkäämään. Eikö heidän pitänyt olla muiden kanssa ulkona? Nyt minä en voisi jäädä bussiin juomaan.

Meillä oli pieni minibaari sänkyjemme lähistöllä, jossa oli muutamia juomia, veden ja limsan lisäksi myös Louisin oluet. Avasin oven hiljaa, ja otin pari olutta mukaani.

Pelkkä ajatus siitä, että mitä niiden verhojen takana saattoi tapahtua, sai minut voimaan pahoin ja pakenin bussista ulos mahdollisimman rivakasti. Päästyäni bussista pois avasin heti yhden pulloista ja otin ison kulauksen. Minun oli pakko saada jotain muuta ajateltavaa.

Kävelin pitkin Washington D.C:n katuja ja katselin ympärilleni, en ehtinyt ottaa montaa kaljaa, ja olin ehtinyt juoda jo kaikki saamani. Oli siis löydettävä jonkinlainen baari, tai yökerho mihin minut saatettaisiin päästää sisään.

Olin ehtinyt juoda kolme kaljaa ja voisi sanoa, että olin onnistuneesti humalassa. Ainoa asia mitä mietin oli että lisää lisää lisää. Tarvitsin jotain vahvempaa.

Kirkas yökerhon kyltti johdatti minut sen ovelle. Oven takaa paljastui lyhyt käytävä, joka vei varsinaisen yökerhon luo. Käytävän päässä oli portti, jonka vieressä oli vartija. Vartija katseli nuorten naisten, pikemminkin teinien-- jotka eivät todellakaan siis olleet 21-vuotiaita, menevän sisään lyhyissä mekoissaan ja runsaassa meikissään. Muutama heistä näytti 16-vuotiaalta, muttei vartija edes katsonut heidän suuntaansa, kun päästi heidät ohitseen. 

Katsomatta vartijaa pitempään, livahdin hänen ohitseen ja tulin varsinaiseen yökerhotilaan. Tanssilattialla tanssi monia ihmisiä niin lähekkäin, että oli vaikea erottaa kuinka monta ihmistä yhdessä porukassa oli. Huoneen toisella puolella sijaitsi baari, josta loisti neonpinkkejä valoja. Muutama ihminen odotti juomiaan tuoleilla, ja flirttailivat baarimikoille, yrittäen saada juomiaan ilmaiseksi.

Kävelin huoneen poikki hieman epävarmasti ja istuin tuolille baaritiskin ääreen. Muutama vuotta minua vanhempi mies tuli kysymään minulta, mitä haluaisin juotavaksi.

"Vahvinta mitä on", sanoin varmasti ja virnistin. Baarimikko naurahti ja alkoi sekoittamaan eksoottisen väristä juomaa, ja tehtyään sen asetti sen eteeni.

"Mä en sais myydä alkoholia alaikäisille, mutta jos nyt tän kerran." hän sanoi ja vinkkasi silmäänsä. Minä purskahdin nauruun ja otin huikan vihreän värisestä drinkistä.

"Maksamaan kyllä joudut, vaikka ootkin Harry Styles", hän muistutti minua ja kaivoin lompakkoni takin taskustani. Asetin 20 dollarin setelin baarimikon eteen ja vinkkasin hänelle silmää ja otin suuren kulauksen juomastani. Tunsin kuinka alkoholi poltti kurkkuani ja himoitsin tuota tunnetta. Suljin silmäni ja kaadoin loput juomastani kurkustani alas. Sama baarimikko katsoi minua vieläkin, ja kun huomasi minun katsovan häntä takaisin hän vain naurahti ja alkoi pudistamaan päätänsä, ennen kuin alkoi rätillään puhdistamaan pöytää.

"Toinen samanlainen", sanoin huteralla äänellä ja asetin taas 20 dollarin setelin pöytään. Baarimikko otti sen ja pisti sen kassaan, jonka jälkeen alkoi  tekemään juomaani. Katsoin hetken taakseni tanssilattialle ja etenkin siellä tanssivia ihmisiä. Yhtäkkiä minun teki mieli tanssia.

Baarimikko asetti uuden juoman eteeni, ja join sen kertaheitolla, ennen kuin laskin lasin pöytään kovaäänisesti ja pyyhkäisin suutani takin hihaani. Viimeisen kerran vinkkasin silmääni baarimikolle ja nousin tuolliltani.

Alkoholi oli todellakin alkanut vaikuttamaan. Minun oli vaikea kävellä suoraan hiukan horjumatta ja minun piti pitää jostain kalusteesta kiinni. Kun vihdoin pääsin tanssilattialle aloin heti tanssimaan lähimmän ihmisen kanssa. Olimme niin lähekkäin, että pystyin haistamaan hänen mintun tuoksuisen hengityksensä. Sitten joku tuli taakseni ja alkoi tanssimaan perääni vasten.

Tuntui hyvältä vain päästää irti omista ajatuksistaan-- nyt pystyin vain pitämään hauskaa ja nauttimaan olostani, eikä minun tarvinnut ajatella mitään ikäviä. Minusta tuntui itseasiassa todella hyvältä, vaikka minulla olikin vähän kuuma. Ihmisiä oli paljon tällä tanssilattialle ja kaiken lisäksi minulla oli päälläni takki, mutten antanut sen haitata. 

Illan aikana muutama ihminen oli tullut luokseni ja sanonut tunnistavansa minut. Olin ottanut heidän kanssaan yhteiskuvan ja jutellut heidän kanssaan hieman-- minkä nyt voin tässä tilassa. Tauoillani tanssimisesta kävisin juomassa jonkin nopean alkoholijuoman, jonka jälkeen palaisin takaisin.

Kun menin samalta baarimikolta tilaamaan kymmenettä alkoholijuomaani, hän alkoi valittamaan minulle siitä kuinka paljon olin jo juonut, jonka jälkeen perustelisi valitteluaan sillä, että minulla olisi varmasti keikka huomenna tai ylihuomenna ja katuisin tätä silloin. Pyytäisin häntä vain kohteliaasti ojentamaan juoman, muttei hän suostunut, ja pyysi minua soittamaan jotakin hakemaan minua, olihan kello jo kaksi aamuyöllä.

Kun olin tarpeeksi kauan hänen kanssaan asiasta riidellyt poistuin parin kirosanan saattelemana ja siirryin ulkoilmaan. Otin puhelimeni taskusta, ja soitin ensimmäiseen numeroon, jonka puhelimessani näin. 

Puhelin soi, ja soi, kunnes uninen miehen ääni vastasi, "Harry?"

"Totaa," aloitin ja naurahdin vokaalin venytykselleni.

"Tota, mun- mun pitäs tota, päästä sinne bussiin- sinne teidän kaa." yritin selittää henkilölle.

"Missä vitussa sä Harry oot?"