that one night

part twenty-four

Harryn näkökulma

Oli kulunut muutama päivä minun ja Niallin suudelmasta.

Se oli saanut minut välttelemään (tai no, missä mittakaavoissa voit kiertueen aikana vältellä, kun asutte samoissa tiloissa suurimman osan ajasta) häntä, ja se oli myös saanut minut hakeutumaan enemmän Louisin ja etenkin Zaynin seuraan.

Minun oli ollut pakko kertoa näistä vellovista ajatuksistani jollekkin. En tietenkään voinut kääntyä Niallin puoleen, koska hän oli yksi näistä isoimmista huolen aiheistani. Liamille puhuminen ei tuntunut järkevältä, koska ymmärtääkseni hän oli se, jonka puoleen Niall kääntyi. Vaikka olimme alkaneet lähentymään taas Louisin kanssa, niin ei minusta vielä tuntunut siltä että voisin puhua hänelle tällaisista asioista.

Zayn oli siis ainoa ratkaisuni. Suudelman jälkeisenä päivänä, kun olimme tulleet takaisin kiertuebussiimme konsertin jälkeen, olimme menneet zaynin kanssa juttelemaan kahdestaan. Tuntui vapauttavalta puhua asioista. Minä vain puhuin ja Zayn kuunteli välillä kommentoiden jotain.

En kuitenkaan vieläkään tiennyt mitä aion tehdä Niallin suhteen. Hän on päivittäin monia kertoja yrittänyt saada huomioni, yrittänyt puhua minulle, mutta olen mennyt täysin lukkoon. Pitikö Niall minusta enemmän kuin ystävänä? Vai oliko se vain joku humalainen vahinko?

Tätä halusin kysyä häneltä, mutta pelkäsin vastausta. Mitä jos Niall sanoisi pitävänsä minusta? Mitä minun pitäisi tehdä? Kuinka edes torjutaan oma paraskaveri? Olen nähnyt Niallin surullisena joidenkin tyttöjen takia, enkä todellakaan halua nähdä Niallia sellaisena minun takiani.

Toivotaan siis, että se oli vain humalainen vahinko, koska muuten en tiedä mitä teen.

Olimme tällä hetkellä Kanadassa. Tämä tulisi olemaan kiertueemme viimeinen keikka Kanadan puolella, eikä Pohjois-Amerikan kiertuetta muutenkaan olisi enää paljoa jäljellä. Pääsisimme puolentoista kuukauden lomalle, jonka aikana meillä kuitenkin oli hommia. This Is Usin julkaisemiseen on enää kuukausi aikaa, emmekä malta odottaa.

Kello oli noin 12 päivällä ja olimme muutama tunti sitten laskeutunut Kanadaan. Kiertuebussimme oli jäänyt Yhdysvaltojen puolelle, joten vietimme aikaa hotellihuoneissa. Liam ja Niall olivat hakemassa meille lounasta, varmaankin McDonald'sista ja minä, Zayn ja Louis odotimme heitä yhteisessä huoneessamme.

Olimme tällä kertaa yksittäisten huoneitten sijaan saaneet yhden isomman huoneen, jossa pystyimme kaikki nukkumaan. Syy tähän oli ilmeisesti ollut se, että tämä oli ainoa hotelli, joka oli lähellä hotellia ja joka ei ollut jo täynnä.

Minun ja Louisin välit olivat koko ajan paranemassa. Pystyin jo olemaan hänen seurassaan luonnollisesti ja minusta tuntuu, että Louis arvostaa yritystäni.

"Mitkäs on fiilikset, kun kiertueen Amerikan osa on kohta lopuillaan?" kysyi Louis yhtäkkiä.

"Ihan kiva se on mun mielestä päästä vähäks aikaa lomalle, ja niin ku omaan kotiin oman perheen luo." Zayn vastaa ja jatkaan puhelimensa näpräystä.

"Samaa mieltä." sanoin ja katsoin kelloa. Olin nälkäinen ja toivoin, että Liam ja Niall tulisivat jo takaisin ruoan kanssa.

"Tulispa ne yhet jo sen ruoan kanssa. En oo syöny sen jälkee ku herättiin tänä aamuna." valitti Louis ja vaihtoi asentoaan sohvalla.

"Mietin just ihan samaa." sanoimme yhtä aikaa Zaynin kanssa.

Ei kulunut kauaakaan, ennen kuin kuului askelia oven taakse ja ovi avautui. Sieltä tulivat Liam ja Niall pizzalaatikoiden kanssa.

"Haettiin pizzaa, toivottavasti ei haittaa." sanoi Liam samalla kun laski kaksi laatikollista pizzaa eteemme.

"Tuskinpa ketään haittaa." sanoi Louis ja meni avaamaan laatikkoa.