that one night

part ten

Harryn näkökulma

En ollut jaksanut puhua pojille tapahtuneesta. Aina, kun he kysyisivät siitä illasta menisin aivan lukkoon, enkä saisi sanaakaan suustani.

Siitä illasta oli kolme päivää, enkä vieläkään ole päässyt sen yli. Ainakaan kunnolla. Pystyin nyt jo olemaan ajattelematta sitä, mutta kun sopiva aika tuli niin muistot siitä illasta valloittivat ajatukseni ja minun teki mieli potkaista pääni pihalle.

Olimme ajamassa Mansfieldistä Wantaghiin bussillamme ja tällä kertaa olin onnistunut tulla sosiaalisoimaan ihan olohuoneeseen asti. Viimeiset päivät olin viettänyt pitkälti yksikseni sängyssäni murehtimassa sitä iltaa, mutta tänään päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja unohtaa sen. Ainakaan vielä kukaan hullu fani ei ole ladannut minusta alastonkuvia internettiin, mutta koko ajan minulla on sellainen ajatus päässä, että niin kävisi.

Makasin sohvalla ja katsoin Frendien uusintoja televisiosta. Liam istui vastakkaisella sohvalla näpräämässä puhelintaan. Niall nojasi häneen ja näytti siltä kuin olsi nukahtamassa, mutta avasi silmiään aina vähäksi aikaan ja yritti keskittyä television katsomiseen, mutta sulkisi silmänsä vain sekuntejen kuluttua.

 Huokaisin ja etsin parempaa asentoa sohvalla, laitoin käteni puuskaan ja yritin keskittyä pienen televisioruudun katsomiseen. Bussin takaosasta kuului kikatusta ja sitten hyssytystä. Laitoin television äänenvoimakkuutta kovemmalle, sillä jokaikinen pieni ääni häiritsi keskittymistäni tällä hetkellä.

Halusin bussimatkan jo loppuvan, mutta toisaalta tiesin, että heti kun tämä bussi pysähtyisi niin meidän pitäisi olla jo ryntäämässä kohti hotellihuonetta, jossa äänittäisimme uuden levymme viimeisiä kappaleita.

Minulla oli hirveän levoton olo, en tiennyt mitä minun pitäisi tehdä. Television katselu ei tuntunut tarpeeksi viihdyttävältä, en jaksanut olla tietokoneella tai puhelimellani netissä, enkä ollut koskaan hirveästi pitänyt mistään virtuaalisista peleistä, sillä olin niissä aina huono.

Mutta halusin silti tehdä jotakin. En vain tiennyt mitä.

Nousin sohvalta ja suljin television, koska vaikutti siltä ettei kukaan olisi katsonut sitä enää, kun minä poistuin huoneesta. Kävelin kohti punkkaani ja avasin sen verhon, ennen kuin hypähdin sen reunalle ja kävin makaamaan.

Huokaisin ja otin kännykkäni taskustani, voisin vaikka soittaa jollekkin? Selasin yhteystietojani ja mietin kenelle soittaisin.

Päätin soittaa äidilleni, sillä en ollut jutellut hänen kanssaan muutamaan päivään. Katsoin kelloa ja huomasin sen olevan noin 11 aamupäivällä, joten Englannissa se olisi noin neljä iltapäivällä. Painoin äitini yhteistiedosta ja pistin luurin korvalleni.

Odotin hänen vastaavan ja kun olin painamassa hylkää-nappulaa, hän vastasi ja tervehti minua.

"Moi äiti." sanoin monotoonisella äänensävyllä.

"Mikä minua suokaan, kun kuopukseni soittaa vanhalle äidilleen."

Naurahdin väsyneesti. "Mietin vaan, että vois soittaa sulle ja kysellä kuulumisia, kun ei mulla tässä muutakaan tekemistä oo."

"Ootteko ajamassa Wantaghiin?" hän kysyi.

"Joo, ja täällä bussissa on tylsää." sanoin ja nostin jalkani vasten bussin kattoa.

"No miksi ette tee vaikka jotain yhdessä muiden poikien kanssa?" 

"No kun Zaynillä on Perrie ja Louisilla on Eleanor. Liam tekstaa koko ajan jonkun kanssa ja Niall vaan nukkuu." huokaisin ja jatkoin puhumistani, "Äiti mäkin haluun miehen."