that one night

part sixteen

Harryn näkökulma

Muutaman päivän kuluttua olimme käpertyneinä Louisin kanssa bussin sohvalla. Kaikki muut olivat vähän aikaa sitten menneet nukkumaan, mutta meitä ei ollut vielä nukuttanut, joten päätimme jäädä olohuoneeseen. Tänään oli ollut ensimmäinen Tinley Parkin konsertti, ja ylihuomenna alkaisi kauan odotettu minilomamme.

Olimme istuneet hiljaisuudessa jo jonkin aikaa ja minulla oli koko ajan valtava tarve päästä kertomaan Louisille siitä, että meillä ei ole enää mitään salattavaa. Kaikki pojat tiesivät 'meistä' jo.

Minua kuitenkin pelotti hänen reaktionsa. Hän ei missään nimessä halunnut kenenkään tietävän meistä, mutta jos se oli niin läpinäkyvää Niallille, Zaynille ja Liamille, niin kuka muu tiesi? Pelkäsin, että kun Louis saisi tietää, ettemme olleet pystyneet pitämään tätä salassa, hän jättäisi minut taas. 

Louis alkoi haromaan hiuksiani hitaasti, suljin silmäni ja huokaisin hiljaa. Sen jälkeen katsoin häntä suoraan silmiin, ja yritin saada sen kakistettua ulos.

"M-Muut pojat-" huokaisin, en pystynyt tähän.

"Muut pojat on menossa lomaks jonnekkin muualle. Liam taitaa lähteä Englantiin, samoin Zayn ja Niall menee Irlantiin, kun Denisen laskettu aika alkaa lähenemään. Aattelin, että voitais lähteä vaikka Los Angelesiin siksi ajaksi?" sanoin sen sijaan ja katsoin Louisia silmiin.

"Harry", Louis aloitti ja pudisti päätään.

"Eleanorin syntymäpäivät on silloin, mäkin lennän takaisin Englantiin." tottakai. Käänsin pääni enkä vastannut mitään. Tämänkin loman pääsisin viettämään yksin. Hurraa.

"Mä oon pahoillani Haz, mutta kai sä ymmärrät-"

"Joo joo, mä ymmärrän että sä et välitä musta ja oot Eleanorin kanssa mielluummin. Tuli selväksi." sanoin katkerana ja nousin sohvalta ylös. Tiesin, että ylireagoin, mutten välittänyt. Ymmärsin, että ne olivat kuitenkin Eleanorin syntymäpäivät, mutta se ei saanut minun oloani kohentumaan.

"Hei Harry, älä viitti tehä tästä tällästä numeroa." Louis tuli perässäni.

"Tulitko sä Louis mun syntymäpäiville? Et tainnut tulla." tokaisin ja melkein juoksin häntä karkuun bussin tiheällä käytävällä. Olin punkkani kohdalla ja lähes hyppäsin sinne sisään pistäen verhot kiinni heti sen jälkeen.

"Harry", Louis uikutti verhon takaa.

"Kyllä mä välitän susta." hän kuiskasi hiljaa. 

"Mun on koko ajan vaan vaikeempi ja vaikeempi uskoo sua." sanoin ehkä turhan kovaäänisesti.

"Harry oo vähän hiljempaa, ettei muut herää." Louis pyysi ja minä tuhahdin.

"Ei sua kiinnosta herääkö ne, sua vaan kiinnostaa se ettei ne tiedä meistä." sanoin katkerasti.

"Ei toi oo totta." hän vastasi.

"No miksi sä sitten aina välttelet keskustelua siitä, että tultais kaapista ulos meidän parhaille kavereille."

"Äläkä väitä vastaan, koska jos se olis sulle OK, me oltais kerrottu niille jo aikoja sitten." tokaisin.

"Ei se oo mulle niin helppoa, koska sä oot poi-" Louis alkoi selittää, mutta lopetti asiansa kesken.

"Ai koska mä oon poika? Just Louis, just näin. Sä häpeät mua ja mun sukupuolta, kiitos Louis tää todellakin paransi mun mieltä." sanoin itku kurkussa.

"Jos ei homottelu kelpaa nii mee nussimaa sitä sun tyttöystävääs!" huusin ja annoin kyynelten vieriä pitkin poskiani.

"Ei Haz, en mä sitä tarkot-"