that one night

part thirteen

Harryn näkökulma

Aloin tuntemaan oloni paremmaksi vähitellen. Olin jo täysin kunnossa East Rutherfordin keikalle. 

Louis oli maannut sängyssäni kaksi päivää. Olin hämmentynyt, sillä siitä ei ollut kauaa kun hän sanoi haluavansa lopettaa tämän jutun meidän välillämme ja nyt hän melkein imutteli kasvojani, kun olin kaiken lisäksi kipeänä.

Louis oli muutenkin hirveän koskettelevainen, enkä tiennyt pidinkö siitä enää. Tottakai tulen varmaan aina rakastamaan Louisia, mutta ehkä minua pelottaa vain se, että jos hän jättää minut kuin nallin kalliolle taas kun Eleanor astuu takaisin kuvioihin.

Yksinkertaisesti sanottuna, pelkäsin sitä että Louis satuttaisi minua taas. Käyttäisi minua oman mielensä mukaan, ja jättäisi minut yksin itkemään yksinäisyyttäni, kun hän oli Eleanorin kanssa.

Olimme nyt odottamassa pääsyämme lavalle. 5 Seconds of Summerin pojat olivat juuri lopettaneet, ja meidän varmaan pitäisi jo olla virittämässä mikkejämme.

Makasin sohvalla kädet pääni alla. Louis makasi sohvan toisessa päässä, ja hänen jalkansa ylettyivät melkein vatsani kohdalle. 

Kun mietin sitä, niin tajusin että Louis on huomionkipeä. Hänen pitää olla koko ajan jossain kiinni, hän ei pysty olemaan yksin vessareissua kauempaa. Tämä johti ajatukseen, että mitä jos olin vain se, jolta hän sai homiota kun Eleanor ei ollut täällä sitä antamassa.

En halunnut uskoa sitä, sillä Louis monta kertaa muistutti minua kuinka minusta välitti, mutta miksi hän sitten käyttäytyy näin? Tämä on kysymys, jota olen viimeiset kolme vuotta miettiny.

"Pojat! Lavalle niin kuin olis jo!" joku huusi, ja me Louisin kanssa nousimme seisomaan yhtä aikaa, mikä sai minut kaatumaan hänen päälleen.

Louis oli kaatunut selälleen ja minä kaaduin hänen vatsallensa. Katsoin häntä silmiin, ennen kuin hymähdin lievästi ja nousin. Louis hymyili minulle, ja ravisti olkapäätäni hennosti.

Kävelin Louisin perässä muiden poikien luo. Minulle ojennettiin korvanappini ja mikkini, ennen kuin joku alkoi kiinnittämään jotain johtoja vaatteisiini. Kun nainen perääntyi ja tarkisti kaiken olevan kunnossa, hymyilin hänelle kiitokseksi ja hän hymähti takaisin, ennen kuin siirtyi Zayniin.

Odotin, että muutkin pojat olivat valmiita, ja joku työntekijöistä johdatti meidät lavan takaiselle ovelle. Up All Nightin ensimmäiset sävelet soivat, ja pian olimme kävelemässä kohti suurta väkijoukkoa lavan perältä. 

_

_

_

Konserttimme meni ihan hyvin. Minulla oli pieniä vaikeuksia laulaa joitain korkeita nuotteja, sillä kurkkuni oli vieläkin hieman kipeä. 

Louis oli yrittänyt varastaa huomiotani lavalla, ja välillä tullut lähelleni halaamaan minua, tai kuiskaamaan jotain, mistä en saanut hyvin selvää. 

Olimme tulleet bussiimme pitkän illan jälkeen, ja päätin mennä vain suorinta tietä nukkumaan. Viettäisimme taas huomisen bussissa matkalla Montrealiin, jonne ajomatkaa oli reilut kuusi tuntia. Tuntui kuin kiertueella minä vain nukkuisin, istuisin bussin sohvalla tai omassa hotellihuoneessani, äänittämässä tai lavalla laulamassa.

Kun ajattelin sitä, minulla oli välillä ehkä vähän tylsää. Emme oleskele muiden poikien kanssa niin usein kuin alkuvuodesta, luulen sen johtuvan siitä että olemme jo kuitenkin olleet kiertueella melkein neljä kuukautta, ja olemme vähän jopa kyllästyneet toistemme jokapäiväiseen näkemiseen.