that one night

part twelve

Harryn näkökulma

Minulla oli hirveä olo. 

Olin herännyt päiväuniltani puolilta öin, enkä ollut saanut enää unta. Louisilla oli käsivartensa ympärilläni ja huulensa solisluullani, samalla kun veti sikeitä. Vaikka minulla oli kuuma, niin en tehnyt pienintäkään liikettä päästäkseni pois Louisin syleilystä.

Olin selannut Twitterissä etusivuani, kunnes olin tuntenut taas järkyttävän tarven oksentaa. En ollut ensiksi tiennyt mitä tehdä. Rakastamani pojan käsivarret olivat ympärilläni, hän nukkui ja minä olin ansassa.

Olin ajatellut, että ehkä se menee ohi, ennen kuin se oli jo puolitiellä tulossa. Silloin olin lähes työntänyt Louisin pois tieltäni, ennen kuin säntäsin kohti vessaa. 

En ollut edes syönyt mitään, ja tuskin edes join vettä sen jälkeen kun olin oksentanut aikaisemmin. Silti sitä oksennusta vain tuli ja tuli ja tuli.

Joku ryntäsi vessaan perässäni. Oletin sen olevan Louis, koska henkilö piirsi ympyröitä selkääni rauhoittaen minua, aivan niin kuin Louis oli aikaisemmin tehnyt.

Annoin kaiken oksennuksen virrata suustani vessanpönttöön, kyyneleet vierien kasvojani pitkin. Jos tämä oksentelu ei kohta loppunut, niin alkaisin pillittämään kovempaan.

Kohta se kuitenkin onnekseni loppui, ja jäin käsieni varaan hetkeksi nojamaan pönttöön. Sylkisin aina välillä, ennen kuin löysin tarpeeksi voimia siitä nousemiseen. Vedin pöntön ja kävin lattialle istumaan

"Kiitti Louis." sanoin hengästyneenä silmät kiinni nojaten pienen vessan seinää. 

"En oo Louis", kuulin Niallin äänen sanovan, jonka jälkeen tämä alkoi haromaan hiuksiani. Avasin silmäni ja tarkistin sen olevan Niall, ennen kuin huokaisin ja suljin silmäni uudestaan.

"Kiitos Niall." painotin hänen nimeään. Kuulin Niallin naurahtavan, ennen kuin otti kätensä hiuksistani ja nojasi kyljellään minuun.

"Onko sulla parempi olo?" hän kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.

"Joo on, ei pistä enää vatsaan," nostin käteni vatsalle ja avasin toisen silmäni, ennen kuin kysyin Niallilta "Mitä sä vielä tähän aikaan oot hereillä?"

"Ei vaan nukuta." hän vastasi. Minä nyökkäsin ja katsoin lattiaa. Bussimme pienessä vessassa oli hiukan ahdasta istua, joten minun piti pitää jalkojani pystyasenossa.

 "Onko ketään muuta hereillä?" kysyin.

"Liam kai, katottiin telkkaa tuolla olohuoneessa mutta se vaikutti tosi väsyneeltä, en olis yllättyny jos se ois jo vetämässä hirsiä." hän vastasi.

Istuimme hiljaisuudessa toisiimme nojautuneena, kunnes Niall alkoi haukottelemaan. Minuakin oli alkanut yhtäkkiä väsyttää, se johtuu varmaan näistä vessan valoista. Ne olivat niin kirkkaita, että minun tekisi mieli vain sulkea silmäni siitä ärsytyksestä, ja nukahtaa siihen paikkaan. 

Kun olin melkein puoliunessa, tajusin että istuimme vieläkin vessan lattialla. Avasin silmäni ja tökkäisin Niallia vähän kylkeen.

"Pitäis mennä varmaan sänkyyn nukkumaan." sanoin haukotellen. Niall vain nyökkäsi, muttei liikauttanut lihastakaan.

"Hei, ylös siitä." yritin hätistellä häntä pois päältäni, että saisin noustua ja pestä hampaani tästä karmaisevan oksennuksen mausta. Niall tuhahti ja nousi vessan lattialta, ennen kuin venytteli käsiään hiukan ja poistui huoneesta. 

"Hyvää yötä." toivotin hänelle ja takaisin kuului vain pelkkää muminaa. Otin hammasharjani lasista lavuaarin reunalta ja aloin pesemään hampaitani. Kun suuni täyttyi raikastavan mintun mausta sylkäisin hammastahnan lavuaariin ja pyyhkäisin suutani. Suljin vessan valot ja lähdin suunnistamaan kohti omaa sänkyäni.