that one night

part twenty-eight

Louisin näkökulma

Olin turhautunut. 

Turhautunut näkemään Harryn Niallin käsivarsilla, tai kun he suutelevat. Olin lopen kyllästynyt siihen, vaikka tätä ei ollut jatkunut kuin muutamia päiviä.

Eilen he olivat alkaneet kutsumaan toisiaan poikaystäviksi.

Olimme varhaisin aamusta lähteneet Las Vegasista kohti Kaliforniaa kiertuebussillamme, sillä seuraava keikkamme oli Chula Vistasssa.

Matka oli kestänyt noin viisi tuntia ja siihen oli mahtunut liian paljon sohvalla makailua vierekkäin ja välillä suudellen. Minulle tämä matka oli ollut pelkkää tuskaa.

Tiedän oikein hyvin, että minunhan vikani se oli, että tein mitä tein ollessani Harryn kanssa.

Totta puhuen, en ole ollut sujut itseni kanssa missään vaiheessa. Se oli liian iso askel –pojan kanssa seurustelu– siihen nähden, etten pystynyt hyväksymään itseäni.

Tiedän, etten voi vierittää syytä kenenkään muun niskaan, mutta fanien jauhaminen siitä kuinka olen 'ilmiselvä kaappihomo' saa minut hyvin epämukavaksi. En edes ole homo, sillä tiedän pitäväni silti naisista, vaikka löydän miehetkin viehättävinä.

Toivoin vain, että voisin mennä ajassa taaksepäin ja tehdä mikä oli oikein, eli joko Harryn tai Eleanorin jättäminen.

Harry on suoraan sanottuna hurmaava. Et voi saada katsettasi irti hänestä ja hänen charminsa saa sinut vielä syvemmälle rotkoon, jota kutsutaan Harry Stylesiin rakastumiseksi. Hän on vain niin vetovoimainen ja rakastettava.

Sen lisäksi, että Niallin ja Harryn imuttelu aiheutti minulle päänsärkyä, oli minulla sitä jo omasta takaakin. Olin ottanut kaiken irti Las Vegasin vierailustamme ja minulla on mojova krapula kaikesta kaikesta alkoholin juonnista. Totta puhuen en haluaisi mitään enemmän kuin pari kaljaa jokaisesta suudelmasta jonka joudun näkemään tapahtuvan Niallin ja Harryn välillä.

7 päivää vielä, ajattelin mielessäni. 7 päivää, niin alkaisi monen viikon tauko kiertuelämästä. Toisaalta olen hiukan haikeana sen takia, mutta toisaalta tauolla saan olla omissa oloissani ja tehdä mitä vain ilman, että minun tarvitsee nähdä muita nuoleskelemassa. 

This Is Usin julkaisemisen jälkeen aijon pysyä mahdollisimman kaukana muista aina Australian ensimmäiseen konserttiin asti. 

"Bussi pysähtyy kohta, alkakaapas valmistautua lähtöön!" Paulin ääni kaikui bussin etuosasta. Olin tällä hetkellä omassa punkassani, sillä siellä oli pienimmät mahdollisuudet törmätä yhtään kehenkään. 

Olen viime aikoina ollut melko pahan tuulinen, ja minusta tuntuu että muutkin pojat ovat alkaneet huomaamaan sen. Harry on heistä kuitenkin ainoa, joka tietää asiasta yhtään mitään. En ole uskaltanut lähestyä häntä –saati sitten edes katsoa häntä silmiin– sen jälkeen, mitä tapahtui muutama päivä sitten. 

Mikään ei ole ahdistavampaa, kuin tietää että rakkauden kohteesi tietää tunteistasi, mutta ei tunne samoin sinua kohtaan. 

Ahdistavinta on se, että tiedän että joskus ne tunteet ovat olleet siellä. Olen kuullut Harryn tunnustavan rakkauttansa minulle useita kertoja, ja olen myös sanonut sen hänelle takaisin yhtä monta kertaa. Se yö muutama päivä sitten oli ensimmäinen kerta, kun Harry ei sanonut sitä takaisin. 

Minun oli vielä pakko puhua Harrylle ennen kuin taukomme alkaa. Mutta missä vaiheessa ehdin, kun hän on aina kiinni Niallissa?

Tunsin bussin pysähtyvän ja tajusin, että minun olisi viisasta nousta. Kierähdin sängystäni pois, otin kännykkäni latauksesta sänkyni vierestä ja laitoin kenkäni jalkaan. Suuntasin sen jälkeen bussista ulos ja lähdin kävelemään kohti areenaa, jonne ei ollut pitkä matka.