that one night

part twenty

Niallin näkökulma   

Halasin Harryn kehoa lähemmäs itseäni. Minun oli pakko myöntää, se tuntui hyvältä.

Harryn pää lepäsi rinnallani samalla, kun keskustelimme. Hänen silmänsä kiiluivat ja hän näytti todella onnelliselta. En meinannut ymmärtää mitä hän sanoi, sillä keskityin vain hänen huuliensa liikehdintään. Mieleni teki vain pysäyttää hänen puhumisensa ja suudella häntä.

Harry lopetti puhumisensa ja yhtäkkiä hänen kasvonsa muuttuivat iloisista haikeiksi. Käänsin pääni samaan suuntaan kuin Harry ja huomasin Louisin seisovan olohuoneen sisäänkäynnillä katsomassa minua ja Harryä. Hän katsoi minun käsiäni Harryn ympärillä, jonka jälkeen hän katsoi minua silmiin ja jatkoi matkaansa keittiöön.

Katsoin uudestaan Harryyn ja nyt hän näytti entistä haikeammalta. Hän näytti aivan samalta kuin silloin kun tulin olohuoneeseen. Hän ajattelee Louisia, tiesin sen.

Sitten Harry irrotti käsivarteni hänen ympäriltään ja nousi seisomaan. Hän pyyhki vähän housujaan, jonka jälkeen toivotti hiljaa hyvää yötä poistuessaan kulman taakse. Oli surullista nähdä, kuinka pelkkä Louisin näkeminen sai Harryn haikean oloiseksi.

Hetken kuluttua Louis tuli keittiöstä takaisin olohuoneeseen maitolasin kanssa. Hän kävi istumaan toiselle sohvalle ja alkoi katsomaan televisiota.

Hänen olonsa  täällä ärsytti minua. Katsoin häntä hetken, ennen kuin sain tarpeekseni hilljaisuudesta. "Saatko sä tästä jotain sadistista mielihyvää?" kysyin ja Louisin pää kääntyi minua kohti.

"Anteeksi?" 

"Saatko sä Harryn henkisestä satuttamisesta jonkinlaista mielihyvää?" kysyin uudestaan.

Louis kurtisti kulmiaan ja nielaisi. "Mä rakastan Harryä."

"Ja paskat rakastat." naurahdin katkerasti. "Miten sä edes voit sanoa rakastavasi Harryä? Sullahan on Eleanor." 

"En nyt taas muista, että miten tää asia sun persettä kutittaa." Louis esitti miettivänsä hartaasti. "Mun yksityiasiat ei pitäis kiinnostaa sua pätkän vertaa."

"Miks sä oot noin kusipäisellä tuulella? Kusiko joku sun aamumuroihin vai mistä tää nyt kiikastaa? Ja jos nää sun yksityisasiat sattuu koskevan mun parasta kaveria, niin kyllä ne mulle kuuluu. Mä en tykkää siitä, että mun kavereita kohdellaan huonosti."

 "Sä et ees tajua, mistä sä puhut. Sä et tiedä mitään mun ja Harryn suhteesta, et pätkän vertaa. Ja sähän osaisit varmasti kohdella Harryä kuin oikeaa prinsessaa." Louis sanoi ja kulautti maitoa suuhunsa.

"Ootko sä ottanut jotain? Sä et oo tällänen normaalisti." totesin ja katsoin häneen suoraan silmiin.

"En ole ottanut, mutta kohta voisin vaikka ottaakkin. Ei tätä jaksa selvinpäin kuunnella." Louis sanoi ja nousi sohvalta. Hän kävi viemässä maitolasinsa takaisin keittiöön, jonka jälkeen lähti varmaankin kohti minibaaria bussimme toisessa päässä.

Pistin käteni puuskaan ja jäin sohvalle istumaan. Yritin keskittyä televisiossa pyörivään ohjelmaan, mutten millään pystynyt. En ymmärtänyt mikä Louisia vaivasi. Hänen käyttäytymisensä oli niin erilaista hänen nykyiseensä verrattuna.

Yritin lopettaa asian miettimistä, mutten pystynyt. 

_

_

_

Aamulla bussi oli pysähtynyt Kansas Cityyn lähelle areenaa, jolla esiintyneisimme tänään. Olin herännyt seitsemän aikoihin enkä saanut enää unta. Päätin siis nousta sängystä, eivätkä muut kuin minä ja Liam olleet vielä hereillä.